tiistai 27. heinäkuuta 2010

Kotka, Loviisa, Porvoo 12.-13.7.2010

Varhain heinäkuisena maanantaiaamuna alkoi matkamme kohti Suomen etelärannikkoa. Ryhmän koko pieneni viimehetkillä ja sen seurauksena matkasimmekin tunnelmallisella pikkubussilla. Matkan varrella pysähdyimme muutaman kerran, ennen kuin saavuimme Kotkaan Langinkosken keisarilliseen kalastusmajaan. Vastassa meitä oli kuuma auringonpaiste ja muutaman asteen yli kolmenkymmenen kohonnut lämpötila. Kosken tuuli viilensi onneksi hieman ja puut tarjosivat varjopaikkoja matkalaisille.


Kaupunkioppaamme saapui myös kalastusmajalle ja tutustuimme tähän arvokkaaseen rakennukseen ja sen ympäristöön hänen johdollaan. Venäjän keisari Aleksanteri III:n 1800-luvun lopulla rakennuttama kalastusmaja toimi keisariperheen kesäasuntona, jossa keisari kuljeskeli vapaasti luonnossa ja kalasti Langinkoskesta ruokaa perheelleen. Alkuperäisenä säilynyt sisustus henkii keisariajan tunnelmaa ja koko rakennus huonekaluineen ja astiastoineen on vaikuttava näyte suomalaisten kädentaidoista. Koko alue kun on ainoastaan suomalaisten rakentamaa.



Langinkoskelta jatkoimme bussilla oppaan selostuksella Kotkan kaupunkikerroksella, jonka aikana näimme muun muassa Kotkan sataman, kauniita puistoja sekä upeita veistoksia, joita Kotkan kaupunki tarjoaa ohikulkijoille useita.


Kaupunkikierroksen lopuksi tutustuimme oppaan johdolla Sapokan vesipuistoon, joka loisti värikkäänä upeine kukkaistutuksineen. Opas kertoi laajasti ja ammattitaitoisesti kasveista ja kierroksen aikana hän näytti ryhmällemme erään todella harvinaisen kasvin sijainnin istutusten keskellä. Kiitimme opasta kattavasta kierroksesta ja ajoimme ravintola Keisarinsatamaan lounaalle.


Saatuamme vatsat täyteen maukasta kotiruokaa menimme Maretariumiin, joka on Suomen ensimmäinen kansainväliset mitat täyttävä akvaariotalo.

Maretariumissa pääsi ihailemaan lähietäisyydeltä kotimaamme vedenalaista elämää ja akvaariotalon keskellä olevaa valtavaa allasta pystyi tarkastelemaan niin ylä- kuin alakerrastakin. Myös kalojen akvaariot oli rakennettu elävästi kalojen ympäristön mukaisesti myös ulkoapäin, mikä toi myös asiakkaille aidon tunnelman kalojen elinympäristöstä.


Kotkasta jatkoimme matkaa kohti Porvoota, matkan varrella poikkesimme kuitenkin myös Loviisaan, jossa ajoimme pienen kaupunkikierroksen nähden keskustan toriympäristöä, satamaa sekä vanhoja puutaloja vehreine pihoineen. Porvoossa majoituimme kylpylähotelli Haikon kartanoon, joka on monipuolinen majoituspaikka kauniilla paikalla muutaman kilometrin etäisyydellä Porvoon keskustasta.

Illalla oli mahdollisuus esimerkiksi liikkua Haikon luontopoluilla ja kartanon alueella, johon kuuluu myös oma uimaranta. Aamulla aurinko paahtoi täydellä kuumuudella jo aamiaiselle mennessä ja luonnon helmassa sijaitseva kartano loisti kauniina viheralueineen.


Runsaan kartanoaamiaisen jälkeen lähdimme Porvoon keskustaan, jossa tutustuimme ensimmäiseksi Runebergin kotiin oppaan johdolla. Opas kertoi laajasti talon historiasta ja Runebergin perheen elämästä. Talo oli huonekaluineen alkuperäisyydessään ja jopa suuri osa talossa olevista huonekasveista on juurrutettu Fredrika Runebergin omista kasveista. Lämminhenkisen kodin katseenvangitsijana on olohuoneessa oleva hopeamalja, joka on vielä tänäkin päivänä Runebergin suvun omistuksessa. Tämä arvokas malja siirtyy suvussa aina perheen vanhimmalle pojalle. Runebergin makuuhuoneessa pystyi mukautumaan runoilijan elämään kuuroutuneena, kun sängyn päässä oleva peili näyttää edelleenkin kadulle, mistä silloiset ohikulkijat tervehtivät kunnioittavasti sängyssä lepäävää runoilijaa.

Runebergin pihan puutarhassa on lukuisia kasveja ja runoilijan vaimo Fredrika viihtyi puutarhassa paljon pitäen sen siistissä ja hyvässä kunnossa.

Porvoon kaupunkikierros jatkui paikallisen oppaan johdolla ensin kiertäen bussilla kaupunkia hieman laajemmin, nähden muun muassa Runebergin haudan ja Porvoon jokirantaa, ja sen jälkeen kierros jatkui kävellen vanhassa kaupungissa. Kävimme Porvoon tuomiokirkossa ja opas kertoi kattavasti vanhan kaupungin historiaa paljastaen myös todennäköisimmän syyn kaupungin tuhonneen palon synnystä.


Opaskierroksen jälkeen jäi vielä aikaa tutustua joko Porvoon vanhaan tai uudempaan kaupunginosaan omatoimisesti. Kierrettävää riitti ja vanhan kaupungin pienet putiikit houkuttelivat kulkijoita sisälle ihastelemaan kauniita käsitöitä ja muita matkamuistoja.


Kotimatkalla poikkesimme Jaalaan Verlan tehdasmuseoon. UNESCON maailmanperintökohde Verla on toimintansa lopettanut pahvitehdas, joka sijaitsee kauniilla paikalla järven rannalla.


Tutustuimme museoon opaskierroksen merkeissä katsoen ensin tehtaan viimeisinä työpäivinä kuvatun filmin ja sen jälkeen opas johdatti ryhmäämme tehtaassa kertoen tarkasti, kuinka maailmankuulu ja laadukas pahvi valmistettiin. Tehtaan koneet ovat samoilla paikoilla kuin tehtaan lakkautuessa ja opaskierroksella pääsi selkeästi sen aikaiseen tunnelmaan. Tämän ainutlaatuisen nähtävyyden jälkeen suuntasimmekin jo kotia kohti.

- Katri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti