perjantai 29. lokakuuta 2010

Rauman Pitsipäivät 26.-27.7.2010

Heinäkuun lopulla suuntasimme länsirannikolle Raumalle, jossa oli tuolloin menossa 40. kerran järjestettävä Pitsiviikko. Kyydissämme olikin useita pitsinnypläyksen harrastajia, joille riitti näkemistä monissa Pitsiviikon eri näyttelyissä ja tapahtumissa. Perille saavuimme jo hyvissä ajoin iltapäivällä, joten maanantai-illan aikana moni ehti käydä näyttelyissä ja ostaa kotiin viemiseksi pitsinnypläystarvikkeita.






40. juhlavuonna Rauman Pitsiviikko teki yhteistyötä Itävallan nypläys- ja pitsitaiteen yhdistyksen kanssa, mikä näkyi erityisesti Vanhan Raatihuoneen näyttelyssä.


Tiistaiaamuna lähdimme paikallisoppaan johdolla tutustumaan Rauman kaupunkiin. Kiertelimme ensin bussilla kaupunkia ja näimme muun muassa kaupungin elinvoimaisen teollisuusalueen. Bussikierroksen jälkeen pääsimme tutustumaan kävellen Rauman vanhaan kaupunkiin, joka kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Ainutlaatuinen vanha kaupunki on kieltämättä paikkansa ansainnut kyseisellä listalla, sillä puutaloalue on harvinaisen yhtenäinen ja laaja.









Rauman Pyhän Ristin kirkossa on aina eräs vakioveisaaja


Kaupunkikierroksen jälkeen jäi vielä aikaa kierrellä vapaasti kaupungilla. Sää oli yllättävän pilvinen ja helteisiin tottuneena jopa koleahko.. ja samaan aikaan itäisemmässä Suomessa rikottiin kirkkaasti hellelukemia. Säätilan muuttumisen lämpimähköstä suorastaan trooppiseksi huomasi kotimatkan aikana; Rauman +19 asteen jälkeen Tampereella lämpötila hipoi 25 astetta, kun taas Jyväskylässä vielä iltaseitsemän aikaan lämpötila kieppui kolmissakymmenissä. Huh, hellettä!

- Hanne-Mari

lauantai 9. lokakuuta 2010

Suomen ja Norjan Lappi 26.-30.7.2010

Maanantai 26.7.2010

Lähdimme aurinkoisena maanantaiaamuna ajelemaan kohti pohjoista. Pidimme Pulkkilassa tauon ja jatkoimme matkaa Kemin kautta Tervolaan, jossa ruokailimme Neste Tervakuksassa. Maittavan aterian jälkeen ajelimme Rovaniemelle Napapiirille Joulupukin Pajakylään, jossa aina on jouluinen tunnelma. Napapiiriltä suuntasimme Kittilän kautta Leville, jossa kävimme Levin huipulla katsomassa mahtavia maisemia. Ilma oli kirkas, joten näkyvyys oli tosi hyvä. Maisemat nähtyämme ajoimme Levin matkailukeskukseen ja majoituimme hotelli Hullu Poroon.


Tiistai 27.7.2010

Tiistaiaamu oli sumuinen, kun lähdimme aamupalan jälkeen ajelemaan Pallastunturille, jonka luontokeskuksen auditoriossa me katsoimme luontofilmin alueen luonnosta, kasvistosta ja eläimistä. Näin saatiin vähän suuntaa sille, miltä siellä olisi näyttänyt, jos sumua ei olisi ollut. Jatkoimme matkaa Jerisjärven rannalle Tunturiporo-poronlihamyymälään, jonka ihana henkilökunta tarjosi ryhmälle kahvikupposet kahvia. Ajoimme Olostunturin kupeelta Muonioon, jossa pidimme rahanvaihtotauon. Norjan kruunuja vaihdettuamme jatkoimme matkaa Sonkamuotkaan Arctic Knifen matkamuistomyymälään ja Sannan edullisille munkkikahveille - ja taisi sieltä jokunen matkamuistokin mukaan löytyä. Sieltä matkamme jatkui käsivartta pitkin Kaaresuvannon kautta Kilpisjärvelle. Sumun vuoksi pystyimme vain kuvittelemaan, kuinka kaunis 1029 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava ”Jörö”, Saanatunturi, on. Kilpisjärveltä matka jatkui Norjan puolelle ja maisemat vaihtuivat jylhään vuoristoon. Ajelimme Skibotnin ja Nordkjosbotnin kautta Tromssaan, jossa majoituimme keskustassa sijaitsevaan Clarion Hotel Bryggeniin. Majoittumisen jälkeen nautimme päivällisen hotellin ravintolassa.





Keskiviikko 28.7.2010

Aamiaisen jälkeen lähdimme katsomaan Tromssan nähtävyyksiä paikallisen oppaan kanssa. Tromssan kaupungin keskusta sijaitsee saarella, jolla on pituutta noin 12 km ja leveyttä n. 2 km. Tromssa on Pohjoismaiden suurin Napapiirin pohjoispuolella oleva kaupunki ja se on myös vilkas kalastus- ja yliopistokaupunki. Tromssaa kutsutaan myös Pohjolan Pariisiksi. Me kävimme mantereen puolella katsomassa lähempää arkkitehtuuriltaan mielenkiintoista Jäämerenkatedraalia, jonka jälkeen ajelimme merensalmen yli takaisin Tromssan saarelle 1036 metriä pitkää siltaa pitkin. Kävimme katsomassa yliopistoalueen ja vierailimme Tromssan museon tiloissa, jonka jälkeen ajoimme keskustassa maanalaisessa tunnelissa pienen pätkän - kokemus sekin!




Opastuksen päätyttyä lähdimme suoraan ajamaan Bjerkveidetiin, josta ylitimme vuonon lautalla Svensbuhun. Näin saavuimme Lyngenin niemimaalle, joka jakautuu kahteen syvään osaan. Me ajelimme Lyngenin niemimaan pohjoisosassa 22 kilometrin matkan tullen Lyngseidetin kylään, joka sijaitsee Lyngenvuonon rannalla. Sieltä ylitimme vuonon lautalla toivoen parempaa ilmaa ja alhaalla olevien pilvien haihtumista. Saavuimme Kaivuonon hallintokeskukseen Olderdaleniin, josta jatkoimme matkaa bussilla Nordreisan kuntaan kuuluvaan Storslettiin. Matkalla olisi pitänyt näkyä huikaisevia maisemia Lyngenvuonon yli Lyngenin Alpeille, mutta tällä kertaa ilma oli suttuinen ja pilvet mököttivät alhaalla. Storsletissä pidimme vielä virkistävän kahvitauon Bio´s Cafe -nimisessä kahvilassa. Matka jatkui Naavuonon kunnan kautta Altaan. Pyörähdimme kierroksen Altan keskustassa ja majoituimme Rica Hotel Altaan. Majoittumisen jälkeen nautimme päivällisen valtavista buffet-pöydän antimista.






Torstai 29.7.2010

Runsaan aamupalan jälkeen lähdimme usvaisesta Altan kaupungista. Altasta lähtevä tie nousee vähitellen ja sen varrella olevan kanjonin jylhyys ja ympärillä olevien tuntureiden suuruus on vaikuttava näky. Maisemat muuttuivat vähitellen tasaisemmiksi, kun ajelimme Kautokeinon kautta Suomen puolelle Enontekiöön. Enontekiöstä jatkoimme matkaa Peltovuoman ja Raattaman kautta Leville ja sieltä edelleen Kittilään, jossa ruokailimme hotelli Kittilässä. Tuntui hurjalta kun Kittilässä oli silloin lämmintä n. 16 astetta ja samaan aikaan meille tuli viestiä, että täällä Savossa lämmintä oli peräti huimat 36 astetta. Aikamoinen lämpötilaero! Tauon jälkeen suuntasimme Sodankylän ja Luoston kautta Pyhätunturille, jossa majoituimme hotelli Pyhätunturiin.


Perjantai 20.7.2010

Perjantaiaamu oli aurinkoinen ja lämmin. Saksalaisten seurassa nautitun aamiaisen jälkeen lähdimme kotimatkalle Kemijärven kautta Rukalle, jossa kävimme katsomassa Rukan uutta keskustaa ja pidimme samalla myös kahvitauon. Monelle maistuikin Pitäjän Pirtin vastaleivotut

valtavan suuret munkit. Rukalta jatkoimme matkaa Kuusamon kautta kohti Suomussalmea, mutta ennen Suomussalmea pysähdyimme vielä katsomaan turvepäistä Hiljaista Kansaa, joka on tanssija ja koreografi Reijo Kelan vaikuttava teos tien varrella. Nähtyämme turvepäät lähempää matkamme jatkui Suomussalmelle, jossa kävimme Kiantajärven rannassa sijaitsevassa Jalonniemi-talossa. Pienten ostosten jälkeen jatkoimme matkaa Kontiomäen Shellille, jossa ruokailimme ja niinpä jaksoimme loppumatkan helteisille kotipaikkakunnille.


Lapin tunturien ja Norjan jylhien vuorten maisemat ovat aina näkemisen ja kokemisen arvoisia.

Tromssan oppaalta kuulimme, että koko kesä on ollut tuolla seudulla aika viileää ja epävakaista, joten meidän reissun aikana ei valitettavasti tapahtunut muutosta Norjan puolella. Mutta näinhän se on, että jos kerran käy Lapissa, niin sinne tekee mieli myös uudestaan. Joten varmasti tulemme vielä joskus näkemään aurinkoisia Lapin maisemia.

- Sari