Kotka, Loviisa, Porvoo 12.-13.7.2010

Varhain heinäkuisena maanantaiaamuna alkoi matkamme kohti Suomen etelärannikkoa. Ryhmän koko pieneni viimehetkillä ja sen seurauksena matkasimmekin tunnelmallisella pikkubussilla. Matkan varrella pysähdyimme muutaman kerran, ennen kuin saavuimme Kotkaan Langinkosken keisarilliseen kalastusmajaan. Vastassa meitä oli kuuma auringonpaiste ja muutaman asteen yli kolmenkymmenen kohonnut lämpötila. Kosken tuuli viilensi onneksi hieman ja puut tarjosivat varjopaikkoja matkalaisille.

Kaupunkioppaamme saapui myös kalastusmajalle ja tutustuimme tähän arvokkaaseen rakennukseen ja sen ympäristöön hänen johdollaan. Venäjän keisari Aleksanteri III:n 1800-luvun lopulla rakennuttama kalastusmaja toimi keisariperheen kesäasuntona, jossa keisari kuljeskeli vapaasti luonnossa ja kalasti Langinkoskesta ruokaa perheelleen. Alkuperäisenä säilynyt sisustus henkii keisariajan tunnelmaa ja koko rakennus huonekaluineen ja astiastoineen on vaikuttava näyte suomalaisten kädentaidoista. Koko alue kun on ainoastaan suomalaisten rakentamaa.

Langinkoskelta jatkoimme bussilla oppaan selostuksella Kotkan kaupunkikerroksella, jonka aikana näimme muun muassa Kotkan sataman, kauniita puistoja sekä upeita veistoksia, joita Kotkan kaupunki tarjoaa ohikulkijoille useita.

Kaupunkikierroksen lopuksi tutustuimme oppaan johdolla Sapokan vesipuistoon, joka loisti värikkäänä upeine kukkaistutuksineen. Opas kertoi laajasti ja ammattitaitoisesti kasveista ja kierroksen aikana hän näytti ryhmällemme erään todella harvinaisen kasvin sijainnin istutusten keskellä. Kiitimme opasta kattavasta kierroksesta ja ajoimme ravintola Keisarinsatamaan lounaalle.

Saatuamme vatsat täyteen maukasta kotiruokaa menimme Maretariumiin, joka on Suomen ensimmäinen kansainväliset mitat täyttävä akvaariotalo.

Maretariumissa pääsi ihailemaan lähietäisyydeltä kotimaamme vedenalaista elämää ja akvaariotalon keskellä olevaa valtavaa allasta pystyi tarkastelemaan niin ylä- kuin alakerrastakin. Myös kalojen akvaariot oli rakennettu elävästi kalojen ympäristön mukaisesti myös ulkoapäin, mikä toi myös asiakkaille aidon tunnelman kalojen elinympäristöstä.

Kotkasta jatkoimme matkaa kohti Porvoota, matkan varrella poikkesimme kuitenkin myös Loviisaan, jossa ajoimme pienen kaupunkikierroksen nähden keskustan toriympäristöä, satamaa sekä vanhoja puutaloja vehreine pihoineen. Porvoossa majoituimme kylpylähotelli Haikon kartanoon, joka on monipuolinen majoituspaikka kauniilla paikalla muutaman kilometrin etäisyydellä Porvoon keskustasta.

Illalla oli mahdollisuus esimerkiksi liikkua Haikon luontopoluilla ja kartanon alueella, johon kuuluu myös oma uimaranta. Aamulla aurinko paahtoi täydellä kuumuudella jo aamiaiselle mennessä ja luonnon helmassa sijaitseva kartano loisti kauniina viheralueineen.

Runsaan kartanoaamiaisen jälkeen lähdimme Porvoon keskustaan, jossa tutustuimme ensimmäiseksi Runebergin kotiin oppaan johdolla. Opas kertoi laajasti talon historiasta ja Runebergin perheen elämästä. Talo oli huonekaluineen alkuperäisyydessään ja jopa suuri osa talossa olevista huonekasveista on juurrutettu Fredrika Runebergin omista kasveista. Lämminhenkisen kodin katseenvangitsijana on olohuoneessa oleva hopeamalja, joka on vielä tänäkin päivänä Runebergin suvun omistuksessa. Tämä arvokas malja siirtyy suvussa aina perheen vanhimmalle pojalle. Runebergin makuuhuoneessa pystyi mukautumaan runoilijan elämään kuuroutuneena, kun sängyn päässä oleva peili näyttää edelleenkin kadulle, mistä silloiset ohikulkijat tervehtivät kunnioittavasti sängyssä lepäävää runoilijaa.

Runebergin pihan puutarhassa on lukuisia kasveja ja runoilijan vaimo Fredrika viihtyi puutarhassa paljon pitäen sen siistissä ja hyvässä kunnossa.

Porvoon kaupunkikierros jatkui paikallisen oppaan johdolla ensin kiertäen bussilla kaupunkia hieman laajemmin, nähden muun muassa Runebergin haudan ja Porvoon jokirantaa, ja sen jälkeen kierros jatkui kävellen vanhassa kaupungissa. Kävimme Porvoon tuomiokirkossa ja opas kertoi kattavasti vanhan kaupungin historiaa paljastaen myös todennäköisimmän syyn kaupungin tuhonneen palon synnystä.

Opaskierroksen jälkeen jäi vielä aikaa tutustua joko Porvoon vanhaan tai uudempaan kaupunginosaan omatoimisesti. Kierrettävää riitti ja vanhan kaupungin pienet putiikit houkuttelivat kulkijoita sisälle ihastelemaan kauniita käsitöitä ja muita matkamuistoja.

Kotimatkalla poikkesimme Jaalaan Verlan tehdasmuseoon. UNESCON maailmanperintökohde Verla on toimintansa lopettanut pahvitehdas, joka sijaitsee kauniilla paikalla järven rannalla.

Tutustuimme museoon opaskierroksen merkeissä katsoen ensin tehtaan viimeisinä työpäivinä kuvatun filmin ja sen jälkeen opas johdatti ryhmäämme tehtaassa kertoen tarkasti, kuinka maailmankuulu ja laadukas pahvi valmistettiin. Tehtaan koneet ovat samoilla paikoilla kuin tehtaan lakkautuessa ja opaskierroksella pääsi selkeästi sen aikaiseen tunnelmaan. Tämän ainutlaatuisen nähtävyyden jälkeen suuntasimmekin jo kotia kohti.

- Katri

Savonlinna, Kerimäen puukirkko 1.7.2010

Lähdimme kesäisenä torstaiaamuna virkeiden matkalaisten kanssa Savonlinnaan. Matka sujui nopeasti ja ajoimme perillä torille, jossa oli mahdollisuus tehdä ostoksia torikojuilla. Tarjolla oli monenlaista tavaraa, kuten koruja, vaatteita, päähineitä, laukkuja, kukkia, marjoja ja vihanneksia. Aikaa jäi myös aamupäiväkahveille ja kahvileipänä oli tietenkin maistettava aitoja Savonlinnalaisia lörtsyjä.

Torin laidalta matkustajasatamasta nousimme m/s Elviiran kyytiin, joka tarjosi upean maisemaristeilyn kauniissa Pihlajaveden saaristossa. Reitti kulki muun muassa Olavinlinnan ohi, joka oli vaikuttava näky vesiltäkin katsottuna. Tunnin kestoisen risteilyn aikana kuulimme myös kattavan tietopaketin Savonlinnasta sekä Saimaan vesistöalueesta.

Risteilyn jälkeen siirryimme Olavinlinnaan, jossa oli mahdollisuus osallistua linnan opastetulle kierrokselle. Linnoitusta alettiin rakentaa 1400-luvun loppupuolella Savon alueen turvaksi ja se kätkee sisälleen keskiaikaista, niin arkisten askareiden kuin tykkien jylinän tunnelmaa.

Nykyään matkailukohteena olevaa Olavinlinnaa käytetään muun muassa Oopperajuhlien järjestyspaikkana, minkä huomasi meidänkin siellä vieraillessa. Tämän kesän Oopperajuhlat olivat siis ovella, ja saimme kuulla sivuohjelmana käyntimme ajan Carmen-oopperan kenraaliharjoituksia.

Savonlinnasta matkamme jatkui Kerimäelle, jossa poikkesimme Kerimäen puukirkossa. Se on maailman suurin puukirkko, jonne seisomapaikkoineen mahtuu jopa 5000 ihmistä. Pienen kylän mahtava kirkko on käynnin arvoinen kohde ja herättää välittömästi kokonsa puolesta huomiota.

Miksi sitten on rakennettu näin valtava kirkko näin pienelle kylälle? Kyse ei suinkaan ole mittausvirheestä, vaan 1800-luvun puolivälissä on Kerimäellä ollut nykypäivää enemmän asukkaita ja suunnitteluvaiheessa on tavoitteeksi asetettu, että puolet pitäjän asukkaista mahtuisi kerralla kirkkoon.

Kerimäeltä suuntasimme kotimatkalle ja pidimme lyhyen tauon Varkauden Portissa. Sieltä jatkoimme kotipaikkakunnille jälleen muutamia kokemuksia rikkaampina.

- Katri

Taiteilijoiden jalanjäljillä Tuusulan rantatiellä 8.-9.7.2010

Torstai 8.7.

Aamu oli kostean lämmin; oikein hengetön ilma vallitsi, kun lähdimme Nilsiästä kohti Järvenpäätä. Pienen alkusähellyksen jälkeen päivä jatkui ihan hyvin. Pidimme tauon Siiskosen kotileipomon kahvilassa Juvan ja Mikkelin puolessavälissä. Tuoreet leivonnaiset maistuivat ja jatkoimme virkeinä matkaa. Puolenpäivän aikoihin pidimme lounastauon Juustoportissa Mäntsälän seutuvilla. Lounaan jälkeen ajelimme Sibeliuksen musiikkia kuunnellen Järvenpäähän, jossa alkoi tiivis Taiteilijoiden jalanjäljillä -matka.

Ensin kävimme kirjailija Juhani Ahon Aholassa, jossa tajusimme, että meillä tulee olemaan hikinen iltapäivä – eihän vanhoissa taiteilijataloissa ole ilmastointia! No, jatkoimme Aholasta Jean Sibeliuksen Ainolaan, jossa opas kertoi Jeanin elämästä. Saimme myös katsella paikkoja ja puutarhaa itsenäisesti.

Seuraavana vuorossa oli Pekka Halosen Halosenniemi. Lämpöä riitti myös siellä, mutta sitkeästi paikan opas kertoi Pekan elämästä. Tämän jälkeen kävimme vielä itsenäisesti Halosenniemen huone huoneelta läpi.

Seuraavaksi ohjelmassamme oli vierailu Syvärannan Lottamuseossa, joka oli ilmastoitu, koska uusi rakennus oli vuodelta 1996. Se rakennettiin palaneen tilalle. Opas kertoi hyvin kattavasti Lottien työstä ja tärkeydestä. Samaan aikaan mustia pilviä kertyi taivaalle ja ukkonen tuntui jyskävän jossakin kauempana.

Kahvittelun jälkeen oli päivän viimeisen vierailun aika. Aleksis Kiven kuolinmökki on hyvin pieni, mutta näkemisen arvoinen kohde.

Matkamme jatkui Helsinkiin ja keskustaa lähestyessä alkoi valtava kaatosade. Sen seuraukset koimme majoittuessa Sokos Hotel Presidenttiin ja näimme vielä TV-uutisista, kuinka Helsinki tulvi.

Perjantai 9.7.

Lähdimme hotellilta runsaan aamiaisen jälkeen kohti Riihimäkeä, jossa kävimme tutustumassa Lasimuseoon. Museossa oli esillä vanhempaa sekä modernia lasitaidetta.

Riihimäeltä matka jatkui Hämeenlinnaan, jossa kävimme tämän reissun aiheeseen sopivassa kohteessa eli Sibeliuksen syntymäkodissa, joka sijaitsee aivan Hämeenlinnan keskustassa. Siellä saimme tietoa Sibeliuksen lapsuusajoista.

Vierailun jälkeen olikin jo lounastauon aika. Lounaan jälkeen ajoimme vielä Aulangon luonnonsuojelualueella ja sieltä jatkoimme lopulta kotimatkalle Lammin ja kauniin Pulkkilanharjun kautta. Tiet olivat mutkikkaita, mutta maisemat kauniita. Hartolassa pidetyn tauon jälkeen jatkoimme kotipaikkakunnille. Kokonaisuudessaan antoisa ja mielenkiintoisia käyntikohteita sisältänyt matka, johon luonnonvoimat (helteen muuttuminen kaatosateeksi) antoivat oman säväyksen!

- Sari

Turku & Seilin saari 29.6.-1.7.2010

Tiistai 29.6.

Varhain tiistaiaamuna lähdimme lähes täydellä 54-hengen bussilla odotetulle Seilin saaren kierrokselle. Matka ei suinkaan rajoittunut pelkkään Seilin saarella käymiseen vaan sekä meno- että paluumatkan aikana pääsimme vierailemaan mitä mielenkiintoisimmissa kohteissa.

Ensimmäinen vierailukohteemme oli menomatkalla Sastamalassa Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, jossa eläkepäiviä viettävä kirkkoherra Osmo Ojansivu kertoi värikkäästi ja erittäin monipuolisesti kirkon historiasta aina valistusajan jumalanpalveluksista 90-luvun tuhopolton jälkeisiin tunnelmiin saakka. Rautaveden rannalla upealla paikalla sijaitseva kirkko on kieltämättä Ojansivua lainatakseni helmi kirkkojen joukossa, sillä harvassa kirkossa tunnelma on vastaavanlainen kuin Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa.

Etenkin sisätilojen Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan uudet maalaukset olivat ainutlaatuisia ja kertoivat omaperäisellä tavalla tarinaa aina luomiskertomuksesta Kristuksen ylösnousemukseen.

Kattavan kirkkokäynnin jälkeen suuntasimme ruokailemaan Huittisiin, josta ravintola Seurahuoneella nautitun maittavan lounaan jälkeen ajelimme pienempää, kaunista maalaistietä pitkin Askaisissa sijaitsevaan Louhisaaren linnaan. Oli ihan virkistävää ajella välillä valtateiden sijaan hiljaisempia maanteitä pitkin; monet matkalla olleet ehtivätkin bongailla ja arvostella ohi vilahtaneiden maalaispihojen puutarhaistutukset ja sipulirivistöjen suoruuden.

Marsalkka Mannerheimin lapsuudenkotina tunnetuksi tulleessa Louhisaaren linnassa tutustuimme oppaan johdolla 1600–1800-luvun aikaiseen elämään kiertelemällä linnan monissa eri huoneissa.

Louhisaaresta oli vain lyhyt ajomatka Turkuun, jossa nopeahkon kaupunkikiertoajelun jälkeen majoituimme hotelli Seurahuoneelle.

Keskiviikko 30.6.

Keskiviikkona suuntasimme erinomaisessa kesäsäässä paikallisoppaan johdolla Turun saaristoon. Alkumatkasta käväisimme hämmästelemässä Paraisten kalkkikivilouhosta.

Paraisilla pistäydyimme myös Lofsdalin kartanossa, jossa sympaattinen kartanon isäntä Arndt Reuter otti meidät lämpimästi vastaan ja kertoi tilan historiasta. Kartanohan toimii edelleen Reuterien ympärivuotisena asuntona, joten olikin harvinaislaatuista päästä näin arvokkaaseen yksityiskotiin ja vieläpä nauttimaan pullakahvit tällaisessa historiallisessa miljöössä itse isännän seurassa!

Kartanon kissakin tuli tervehtimään ryhmäämme

Hyvillä mielin jatkoimme Paraisilta kohti Nauvon satamaa, jossa ehdimme piipahtaa myös keskiaikaisessa kirkossa ennen yhteysalus M/S Lintan lähtöä.

Parinkymmenen minuutin mittaisen merimatkan jälkeen saavuimme Seilin mystiselle saarelle, jossa nauvolainen oppaamme Tove Eriksson kertoi monipuolisesti saaren synkästä historiasta. Kieltämättä tarinat spitaalisista ja muista saareen tuoduista yhteiskunnasta syrjäytyneistä sairaista veti mielen hiljaiseksi.Tuli mieleen Jenni Vartiaisen Seili-kappale, joka kertoo saareen kuolemaan viedyn Sofia Ryysyläisen kohtalosta:

”Jos määränpää edessä häämöttää

Siel' saari on tuomittujen

Jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää

kuolemaan heikot soudetaan”

Karua mutta totta.. mielenkiintoinen saari ja sitäkin vaikuttavammat tarinat sen historiasta.

Seilin saarelta palasimme takaisin Nauvon satamaan, jossa ruokailun jälkeen ehdimme vielä käväistä vierasvenesataman putiikeissa ennen paluumatkaa Turkuun. Illalla jäikin mukavasti aikaa nauttia kauniista kesäillasta Turun keskustassa.

Torstai 1.7.

Torstaiaamuna pakattiin kimpsut ja kampsut bussiin ja suuntasimme Naantaliin Tasavallan Presidentin kesävirka-asunnolle Kultarantaan. Lippu liehui salossa, joten Tarja lienee ollut itsekin paikalla, vaikka emme valitettavasti häntä sattuneet näkemään. Sen sijaan edellispäivänä Seilin saarella paikallisoppaamme oli sattunut bongaamaan hänet parhaillaan olleelta Seilin kuvataideleiriltä. Pari tuntia meidän jälkeen Kultarantaan tullutta toista meidän firman bussiryhmää onnisti myös, sillä he olivat kuulemma nähneet, kun Tarja Halonen oli lähtenyt veneellään Kultarannasta. Liekö suuntana ollut Seili..?

Kultarannan puutarhassa on havaittavissa Versaillesin loistoa

Sää oli mitä mahtavin

Kultarannan jälkeen jatkoimme vielä paikallisen oppaan johdolla Naantalin Luostarikirkkoon, jossa saimme kuulla monipuolisesti kirkon historiasta. Aikaa jäi myös nautiskella kahvit aurinkoisessa Naantalissa sekä ihastella kesäistä elämänmenoa vilkkaassa vierasvenesatamassa.

Paluumatkalla poikkesimme vielä Hämeenlinnassa ruokailemassa sekä katsomassa yksinkertaisen tyylikästä, Rooman Pantheonin temppeliä jäljittelevää Hämeenlinnan kirkkoa. Pistäydyimme myös Aulangon luonnonsuojelualueella ennen kuin jatkoimme kotimatkaa pienempiä maanteitä pitkin kohti Kuopion seutua.

Pulkkilanharjun komeita maisemia

Meillä kävi kyllä erinomainen onni säiden suhteen, sillä aurinko paistoi herkeämättä melkein koko matkan ajan ja lämpötilakin lähenteli lähes hellelukemia. Säät tarjosivatkin upeat puitteet mielenkiintoisille vierailukohteille, joista kaikki olivat mielestäni onnistuneita. Seilin saari tietysti oli odotetusti se pääkohde ja onnistui ainakin itseni kohdalla lunastamaan ennakko-odotukset ja oli vaikuttava – kiitos hyvän paikallisoppaan erikoistietämyksen. Seilin lisäksi vaikutuksen teki myös ensimmäisenä päivänä Tyrvään Pyhän Olavin kirkko mutta ainakin itselle jäi hyvin mieleen Lofsdalin kartanon isännän vieraanvaraisuus ja harvinaisempi vierailumahdollisuus yksityisessä kartanokodissa. Vaikuttavien vierailukohteiden lisäksi mieleen jäi päällimmäiseksi myös mitä mainioin ryhmä – suuri kiitos siis matkalla olleille! Kuten ”meil tual Turuus (sil tois pual jokke)” tavataan sanoa: Ei teis kyl pal mittä vikka o!

- Hanne-Mari