Saaristomeren kierros 20.–22.7.2011

Lähes täyden auton joukolla lähdimme heinäkuisena keskiviikkoaamuna kohti Suomen Turkua. Matkustajia nousi bussimme kyytiin aina Jyväskylästä asti ja lounastauon pidimme Lempäälän seudulla Teboil Pirkanhovissa. Matka taittui käden käänteessä leppoisassa tunnelmassa, eivätkä sateetkaan pilanneet reissufiilistä. Turkuun saavuimme iltapäivällä ja ajoimme ensin kaupunkikierroksen, jonka varrella näimme muun muassa Turun linnan, Suomen Joutsenen, Aurajoen jokivartta sekä Turun tuomiokirkon, jossa kävimme myös sisällä. Tämän jälkeen ajoimme Sokos Hotel Seurahuoneelle, jossa majoituimme matkamme ajan. Loppupäivä oli tarkoitettu jokaisen omille suunnitelmille Turussa, jossa sää oli aurinkoinen ja kaupungilla oli vilinää iltaan saakka.

Torstaiaamuna lähdimme aamiaisen jälkeen kohti koko matkan päätarkoitusta, Saariston Rengastielle. Otimme oppaan kyytiin ja kävimme ensimmäiseksi Tammiluodon viinitilalla, jossa sai tehdä myös ostoksia tilapuodista. Omenaviljelmien keskeltä jatkoimme Paraisille Suomen suurimmalle kalkkikaivokselle. 

Kalkkikiveä sai ottaa muistoksi niin paljon kuin laukku kantaa.

Pysähdyimme ihastelemaan kaivoksen valtavaa avolouhosta näköalapaikalta. Ukkosen noustessa mantereen puolelle pakenimme sateita saaristoon ja siirryimme reitin ensimmäisellä lossilla Nauvoon, jossa kävimme keskiaikaisessa Pyhän Olavin harmaakivikirkossa ja kiertelimme rannan tunnelmallisissa käsityöpuodeissa, joista löytyi myös useita design-tuotteita. Söimme Nauvon satamassa maukkaan lounaan Hotel Strandbolla. 

Pyhän Olavin kirkko Nauvossa.

Leipomokäynnin jälkeen automme täyttyi tuoreen saaristolaisleivän tuoksusta.

 Jatkoimme matkaa kohti Pärnäsiä, josta siirryimme lossilla Korppoon puolelle, jossa kävimme tutustumassa kirkkoon. Korppoon kirkko on siinä mielessä ainutlaatuinen, että sieltä löytyy Suomen ainoa säilynyt kuorilehteri. Korppoosta siirrymme lautalla Houtskariin. Saavuttuamme Kittuisten satamaan ajoimme Houtskariin Saaristomuseolle. Kotiseutumuseolla tutustuimme museo-oppaan saattelemana saaristolaiselämään, kuten veneilyyn ja kalastukseen. Esillä oli muun muassa useita vanhoja eri tarkoitukseen valmistettuja puuveneitä.

Korppoon kirkko.

Saaristomuseo Houtskarissa.

Sää jatkui pilvisenä ja muutamia pisaroita tippui taivaalta, mutta emme antaneet sen pilata matkatunnelmaa, vaan jatkoimme kohti Houtskarin pohjoisosaan kahden lossiyhteyden avustuksella ja matkalla saimme ihastella aitoja saaristolaiskyliä punaisine venevajoineen ja vertailla niiden juhannussalkoja.

Mossalaan saavuttua odottelimme satamassa hetken Iniön yhteysalus Antonia. Lauttamatka oli Rengastien pisin ja kesti vajaan tunnin. Matkalla rentouduimme kauniin saaristomaiseman ympäröimänä ja lukuisia merimetsoparveja ei voinut olla huomaamatta. Lautan reitti kulki ajoittain myös väylää, jossa suuretkin risteilyalukset kulkevat. 

Iniöön saavuimme viiden aikoihin iltapäivällä ja matkamme jatkui saarelta saarelle siltojen sekä yhden lossin avulla. Matkan varrella näimme saaristolle tyypillistä kasvillisuutta, kuten pähkinäpensaita. Kustavin puolelle jatkamme yhteysalus Auroralla ja Heponiemen satamaan matka kestää puoli tuntia. Jatkamme bussilla Kustavin savipajalle, jonka käsityöläiskylästä oli mahdollisuus ostaa monenlaisia viemisiä kotiin. Joimme taukopaikalla myös kahvit herkullisen vastaleivotun munkin kera. Savipajalta lähdimme takaisin hotellille ja ylitimme matkalla Kaitaisten sillan, jolta avautui upeat näköalat. Ennen Turkuun saapumista oppaamme viihdytti matkalaisia muun muassa kertomalla ajankohtaisiakin hauskoja juttuja paikallisen murteen säväyttämänä. Illalla jäi vielä aikaa käydä kaupungilla esimerkiksi syömässä ja viettämässä iltaa Aurajoen varrella.

Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä ja aamiaisen jälkeen oli vielä aikaa käydä tutustumassa Turun torielämään. Ennen puoltapäivää pakkasimme tavarat autoon ja lähdimme hotellilta Naantaliin. Kerrassaan aurinkoisessa Naantalissa oli aikaa kierrellä tunnelmallisessa Vanhassa kaupungissa ja istuskella vierasvenesataman kahviloiden terasseilla. 

 

Naantalin keskustasta jatkoimme vielä Kultarantaan, jossa tutustuimme oppaan johdolla Presidentin kesäasunnon Kultarannan puutarhaan. Upeat ja värikkäät kukkaistutukset olivat kauniita ja laaja alue erinomaisen hyvin hoidettua. Rannalta oli loisteliaat näkymät Naantalin keskustaan ja jopa Muumitalon katto näkyi Kultarannasta käsin.

Kultarannasta lähdimme kotimatkalle ja pidimme ruokatauon Humppilan Lasitornissa, jossa oli samalla mahdollisuus tehdä viimeisiä ostoksia kotiin. Paluumatka sujui joutuisasti ja kotipaikkakunnille saavuimme illalla. 

- Katri

Taivalkoski, Kuusamo ja Posio 30.6.–1.7.2011

Kesäkuun viimeisenä aamuna lähdimme kohti pohjoista. Auto täyttyi suomalaisen kirjallisuuden ihailijoista ja matkasimme Kajaanin ja Ämmänsaaren kautta Taivalkosken kupeeseen Jokijärvelle, jossa tutustuimme oppaan johdolla Kalle Päätalon lapsuudenkotiin, Kallioniemeen. Nykyään museona toimiva tila huokuu edelleenkin Päätalon aikaista tunnelmaa upean järvimaiseman kera.

 

 

Jokijärveltä mukaamme lähti myös opas, joka tuntee alueen sekä Päätalon teokset kuin omat taskunsa ja esitteli tapahtumapaikkoja Iijoki-sarjasta matkatessamme Taivalkoskelle, jossa vierailimme Päätalo-keskuksessa kirjallisuuskierroksen päätteeksi. Keskuksessa on esillä Kalle Päätalon näköistyöhuone sekä valokuva- ja esinenäyttely. 

 

Taivalkoskella kierrellessämme saimme kuulla oppaalta myös paikallisista nähtävyyksistä. Söimme runsaan noutopöytälounaan Hotelli Herkossa. Saatua vatsamme täyteen jatkoimme opaskierrosta vielä hetken käymällä Taivalvaaran huipulla, josta sai ihastella upeaa Suomen metsäistä näköalaa.

Opaskierroksen päätyttyä jatkoimme matkaa edelleen pohjoiseen päin, Kuusamoon, jossa majoituimme Sokos Hotel Kuusamoon. Lämmin ja aurinkoinen ilta mahdollisti päivän päätteeksi omatoimisen tutustumisen kaupunkiin.

Porotokka maantiellä ei ole harvinaisuus pohjoisessa.

Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena ja syötyämme hotellin monipuolisen buffetaamiaisen matka jatkui Lapin läänin etelärajalle, Posiolle. Kohteena oli Pentik-mäki, joka on tunnettu kulttuuri- ja ostosmatkailukohde maailman pohjoisimman keramiikkatehtaan vieressä. Pääsimme tutustumaan keramiikan ja muotoilun kokoelmiin ja mahdollisuus oli myös käydä Pentik-mäen näyttelyissä ja muun muassa kansainvälisessä kahvikuppimuseossa. Kukapa olisi uskonut, että kahvikupit voivat olla niin erilaisia eri puolilla maailmaa. Näyttelyiden lisäksi aikaa oli varattu myös ostosten tekemiseen Pentikin kattavasta sisustustuotevalikoimasta.

 

Posiolta palasimme jälleen Taivalkoskelle, jossa pysähdyimme tällä kertaa ostosten tekemistä varten historialliseen Jalavan kauppaan. 1883-vuonna perustetussa Jalavan kaupassa voi aistia menneen ajan tunnelman nykyajan puitteissa. Sen valikoimasta löytyy perinteisiä suomalaisia tuotteita, kuten pussihousut, jatsarit, kumiteräsaappaat, perinteiseen tapaan valmistettua pikiöljyä ja uskovaisten pastilleja. 

Taivalkoskelta lähdimme kotimatkalle etelän suuntaan ja pysähdyimme Suomussalmella lounastauolle Jaloniemitalon ravintolaan. Paluumatkalla pidimme vielä nopean tauon Kajaanissa, josta suuntasimme kotipaikkakunnille.

- Katri

Sokkomatka 4.7.2011

Heinäkuun alun maanantaiaamuna oli Nilsiän, Siilinjärven ja Kuopion linja-autoasemilla aistittavissa normaalia poikkeuksellisempi tunnelma: sokkomatkalla lähteneillä kun ei ollut hajuakaan, minne Ahosen bussi tällä kertaa heidät vie. Matkustajille oli siis vain ilmoitettu etukäteen matkan lähtöaika ja -paikka, hinta sekä mitä se sisältää. Varsinainen kohde ja päivän ohjelma selvisivät vasta matkan varrella, joten jännitystä riitti yli 50 matkustajan keskuudessa koko matkan ajan.

Kaikki matkustajat poimittuamme kyytiin bussin keula suuntasi pohjoiseen. Joku jo ehti päivitellä, että ”nytkö sitä lähdetään takaisin Nilsiään!”. Nilsiään ei kuitenkaan menty, vaan ajoimme Muuruveden Kivennavalle. Ihastuttavassa ravintolassa paikan omistaja Martti Kähkönen vastaanotti meidät lämpimästi ja tarjosi paikan esittelyn ohella herkulliset pullakahvit. Osalle Kivennapa oli tuttu paikka entuudestaan, mutta moni jaksoi ihastella kauniilla järvenrannalla sijaitsevaa hotelli-ravintolaa.

Kivennavalta jatkoimme matkaa seuraavaan kohteeseen, joka ei ihan heti selvinnytkään matkustajille. Tie vei meidät Muuruveden keskustaan, jossa poikkesimme Topin maatilamyymälään. Paikka on erikoistunut luomu- ja lähituotteiden myyntiin, joten runsaasta erikoistuotevalikoimasta löytyi katsottavaa varsin paljon – ja taisipa lähes jokaisen mukaan tarttua jotain ostostakin.

Topin maatilamyymälästä jatkoimme taas matkaa ja suuntavaihtoehtoja oli kaksi: Nilsiä tai Juankoski. Vilkku näytti oikealle; seuraavaksi löysimme itsemme Juankosken keskustasta ravintola-hotelli Ruukinkievarista, jossa nautimme maittavan lounaan. Kauniilla paikalla kanavan varressa sijaitseva Ruukinkievari tarjosi myös mahan täytteen lisäksi silmänruokaakin.

Juankosken nähtyämme sokkomatka jatkui ja tällä kertaa Nilsiään. Siellä ajoimme keskustan läpi aina Tahkovuorelle, jossa kipusimme bussilla mäen huipulle.

Upeita järvimaisemia ihasteltuamme taitoimme bussilla alas takaisin ja suuntasimme Tahkovuoren matkailukeskuksen ytimeen. Vanhalla Golfklubilla meitä odottivat iltapäiväkahvit ja ne nautittuamme jatkoimme taas matkaa. Tie vei meidät takaisin Nilsiän keskustaan, jossa bussi jatkoi Simolan kaupunginosaan. Muualta tulevilla matkustajilla ei ollut aavistustakaan, että tällä asuinalueella sijaitsee maailmanluokkainen näyttämö, Illuusioteatteri Taikavuori.

Taikuri Jorma Airaksisen huikeiden taikatemppujen jälkeen sokkomatka oli tullut päätökseen ja palasimme kotipaikkakunnille. Monet kiittelivät sokkomatkaa erittäin onnistuneeksi ja täytyy itsekin myöntää, että matka oli yksi hauskimmista. Tällaisia erikoisempia sokkomatkoja lienee tulossa lisää vastaisuudessa, tietysti ennaltamäärittelemättömiin kohteisiin!

Hanne-Mari

Pohjois-Karjalan matka 28.-29.6.2011

28.6.2011

Kukonlaulun aikaan lähdimme matkaan, tällä kertaa vähän pienemmällä porukalla, ja suuntana oli Pohjois-Karjala. Tunnelma oli autossa reipas ja iloinen jo heti aamusta alkaen, vaikka herätys oli kaikilla ollut varhainen. Tauon Joensuun seudulla pidettyämme suuntasimme suoraan Pohjois-Karjalan perukoille ja sukelsimme Möhkön metsäiseen rautaruukin aikaiseen toimintaan sota-tapahtumia unohtamatta.

Paikallinen oppaamme esitteli Möhkön aluetta pienoisrakennelman avulla ja kertoi asiantuntevasti Möhkön historian henkilöistä, tapahtumista ja ruukkiajan arkipäivästä. 

 

Möhköstä jatkoimme matkaa Ilomantsiin ja pysähdyimme matkan varrella hetkeksi Talvisodan Oinassalmen taistelun muistomerkille.

Ilomantsissa ruokailimme hotelli Pääskynpesän ravintolassa ja sen jälkeen tutustuimme Ilomantsin evankelisluterilaiseen kirkkoon sekä ortodoksiseen Pyhän profeetta Eliaan kirkkoon.

Ilomantsin evankelisluterilainen kirkko.

 

 

Seuraavaksi siirryimme Parppeinvaaran Runokylään, jossa paikallinen opas aloitti tutustumiskierroksen kauniilla kanteleensoitolla. Kanteletuokion jälkeen saimme kuulla tietoa karjalaisesta elämäntavasta ja kulttuurista, ortodoksisesta uskonnosta sekä käsitöistä ja rakennusperinteestä. Runonlaulajan Pirtissä ihastelimme vielä taidokkaita käsitöitä.

Parppeinvaaralla tutustuimme vielä rajakenraali Erkki Raappanan majaan, Rukapirttiin, mikä on toiminut hänen komentopaikkana ja kulkeutunut Rukajärveltä Patvinsuon kautta Ilomantsiin.

Rajakenraali Erkki Raappanan maja.

Ilomantsista jatkoimme itärajan tuntumaan Hattuvaaraan, jossa tutustuimme oppaan johdolla Taistelijan Talolla olevaan Sodasta rauhaan –näyttelyyn. Rakennuksen pihapiiristä löytyy myös korsu sekä laaja kokoelma sodanaikaisia tykkejä. Taistelijan Talolla nautimme vielä kahvit, minkä jälkeen lähdimme oppaan kanssa käymään EU:n itäisimmällä pisteellä Hattuvaaran Virmajärven rannalla. Itänaapurin maat näkyivätkin vastarannalla aivan lähietäisyydellä. Päivän päätteeksi ajoimme Hattuvaarasta Lieksaan, jossa majoituimme Lieksajoen rannalla sijaitsevaan Hotelli Puustelliin. 

Taistelijan Talo Hattuvaarassa.

Euroopan itäisin piste.

 

29.6.2011

Hotellin aamiaisbuffetin syötyä suuntasimme Vuonislahteen, jossa tutustuimme oppaan johdolla Eva Ryynäsen Ateljeehen. Ryynästen asuinrakennuksessa, ateljeessa sekä koko pihapiirissä on lukemattomia Eva Ryynäsen valmiita sekä keskeneräisiä teoksia. Vaikuttavin niistä on kuitenkin vuonna 1991 valmistunut Paaterin kirkko.

Nuohoojan tikkaat.

 

 

Vuonislahdesta palasimme takaisin Lieksaan, jossa vierailimme Pielisen Museossa. Suomen toiseksi suurin ulkomuseo tarjoaa kolme eri vuosisadoilta olevaa pihapiiriä ja oppaamme kertoi rakennusten historiasta ja niiden aikojen elintavoista mielenkiintoisia seikkoja. Museo tarjoaa myös näyttelyitä mm. Lieksan alueen esihistoriasta sekä talonpoikaisten työkaluista ja käyttöesineistä.

Jatkoimme matkaa Lieksan kirkkoon, joka yllätti modernilla kauneudellaan. Raili ja Reima Pietilän suunnittelema, v. 1982 valmistunut evankelisluterilaisen seurakunnan pääkirkko poikkeaa huomattavasti totutuista vanhemmista kivi- ja puukirkoista. Avara tila, suurten ikkunoiden tuoma valoisuus ja vaalea väri luovat aivan eri tunnelman verrattaessa muihin kirkkoihin. Samasta kirkkopuistosta löysimme kuin löysimmekin myös Partisaanien uhrien hautakiven.

Partisaanien uhrien hautakivi.

Lieksasta lähdimmekin autolautta M/S Pielisen kyytiin ja seilasimme sillä kimmeltävän Pielisen halki Kolille. Kolilla pysähdyimme vielä hetkeksi ihailemaan kuvankaunista kansallismaisemaa, jonka jälkeen ajoimme Polvijärven kautta kotipaikkakunnille.

Kansallismaisemaa ihastelemassa Kolilla.

- Katri