Lapin matka 14.–18.6.2010

Maanantai 14.6.

Raikkaana kesäkuisena maanantaiaamuna alkoi matkamme kohti Suomen ja Norjan lappia. Linja-auto täyttyi hyväntuulisista ja iloisista asiakkaista, jotka odottivat innolla tulevaa. Pysähdyimme kahvitauolle Kontiomäen Shellille, josta jatkoimme pienten vastoinkäymisten kautta Rovaniemelle Joulupukin Pajakylään. Kohteessa jokainen sai itse valita käyntikohteensa ja uppoutua joulutunnelmiin keskellä kesää. Itsekin kävin tapaamassa joulupukkia, joka on tavattavissa kammarissaan vuoden jokaisena päivänä.

Napapiiriltä matkamme jatkui Ylläkselle, jossa ajoimme Äkäslompolon puolelta maisematietä pitkin Ylläsjärvelle. Matkan varrelle pysähdyimme Yllästunturilla näköalapaikalle jaloittelemaan sekä ottamaan kuvia kauniista Suomen tunturimaisemista.

Majoituimme Ylläsjärven puolelle Saaga-hotelliin, jossa nautimme myös illallisen. Hotelli on erinomaisella paikalla hiihtokeskuksen ytimessä ja huoneen parvekkeelta upeat maisemat suoraan laskettelurinteisiin.

Tiistai 15.6.

Runsaan hotelliaamiaisen jälkeen asiakkailla oli aamupäivä vapaata aikaa ulkoilla Ylläksen maastossa. Jatkoimme matkaa hotellilta puoliltapäivin Leville, jossa kävimme tunturin huipulla ihailemassa Lapin maisemia.

Tuuliselta huipulta laskeuduimme alas kahville, josta jatkoimme Levin keskustaan ajaen ensin pienen kiertoajelun ja sen päätteeksi pysähdyimme hetkeksi matkamuisto-ostoksille. Leviltä suuntasimme seuraavaan tunturikohteeseen, Pallastunturille, jossa kävimme katsomassa Luontokeskuksessa Lapin luonnosta kertovan multimediaesityksen. Pallakselta lähdimme kohti Enontekiötä ja matkalla poikkesimme Poronlihamyymälä Tunturiporossa kahvilla ja maistelemassa poronlihatuotteita. Ennen majoittumista Enontekiöön kävimme ruokailemassa Tunturihotelli Vuontispirtissä. Syötyämme hyvin jatkoimme Enontekiön Hettaan hotelli Jussan Tupaan.

Keskiviikko 16.6.

Heräsimme varhain aamulla, sillä edessämme oli pitkä ajomatka Norjanmeren rantaa myöten. Tiet kapenivat entisestään ajaessamme Suomen ja Norjan rajan yli Kautokeinon kautta Altaan. Maisemat vaihtelivat osittain karuistakin tunturimaisemista Altafjordenin vehreään lehtipuustoon ajaessamme vuonoa pitkin Altaan. Päästyämme kaupunkiin aava meri avautui silmiemme edessä ja ihailimme kaupunkia pienen kiertoajelun merkeissä. Pidimme tauon Altan kauppakeskuksessa, jossa totesimme yhden kahvikupin edelleenkin maksavan enemmän kuin kotimaassamme.

Matka Norjanmeren rantaa pitkin sai alkaa ja näkymät muuttuivat länteen päin ajaessa aina vain jylhemmiksi. Aivan rannan tuntumassa oli kaunista viherkasvustoa ja meri kimmelsi kauniisti vuonojen ympärillä.

Kapealla vuoristotiellä liikkui myös paljon karavaanareita asuntoautoineen ja ehkä erikoisimpana kaikista itävaltalainen pieni traktori vetäen asuntovaunua perässään. 25 kilometrin tuntinopeudella liikkuva ajoneuvoyhdistelmä on saanut matkata pitkän tovin kotimaastaan, mutta mikäpäs siinä upeita maisemia ihaillessa.

Pysähdyimme näköalapaikalle tien kohotessa 412 metrin korkeuteen Kvænangsfjelletillä. Näkymät olivat henkeäsalpaavat ja levähdyspaikan ollessa niin korkealla oli siellä myös lunta, jota oli tietenkin käytävä kokeilemassa, vaikkei Suomen talvesta pitkä aika olekaan.

Kahvitauon pidimme Nordreisan Storslettissa Bios Caféssa. Pieni energiatankkaus piristi kovasti mieltä ja matka jatkui leppoisissa tunnelmissa.

Seuraavan vuonon ylitettyämme avautui eteemme jylhä Lyngenfjorden. Lumipeitteiset Lyngenin Alpit tekivät lähtemättömän vaikutuksen ja näkymät säilyivät mielessä vielä pitkälle kääntyessämme Skibotnin kohdalla takaisin Suomeen päin jättäessä vuonot taaksemme. Kohosimme vähitellen korkeammalle Saanatunturin vierelle Kilpisjärvelle. Söimme kattavan illallisen ja majoituimme Lapland Hotel Kilpikseen. Illalla pääsi vielä halutessaan rentoutumaan hotellin rantasaunassa pitkän ajomatkan päätteeksi.

Torstai 17.6.

Kilpisjärveltä matkasimme vähitellen Suomen käsivartta pitkin alaspäin ja tunnelma autossa oli mitä mahtavin yhteislauluja sekä hauskoja tarinoita kuullessa. Pysähdyimme Arctic Knifessa Kätkäsuvannon Sonkamuotkassa kahvilla ja matkamuisto-ostoksilla. Sanna-emäntä toivotti kaikki lämpimästi tervetulleeksi sekä jutteli ujostelematta ja avoimesti myyden samalla reippaaseen tahtiin lähes ilmaista kahvia ja munkkeja.

Jatkoimme Ruotsin rajan myötäisesti Pellon Vihreälle Pysäkille syömään ja sieltä edelleen Tornion lähellä sijaitsevaan Kukkolan kylään Kukkolankoskelle. Koskikärpästen määrä oli käsittämätön ja autonkin tuulilasi täyttyi pienistä mustista lentelijöistä (tämän vuoksi myös kuvat Kukkolankoskesta jäi ottamatta). Monta uutta bussiin mukana tullutta ystävää mukanamme jatkoimme Kemiin ja majoituimme Cumulus-hotelliin upealle paikalle keskustan reunalle puiston viereen rannalle. Illalla oli vapaata aikaa tutustua Kemin kaupunkiin kaniin ilta-auringon paistaessa.

Perjantai 18.6.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme Ouluun, jossa pysähdyimme kauppatorille. Aurinko paistoi lämpimästi ja kesäinen päivä oli kauneimmillaan toriostoksia tehdessä. Matkamme jatkui Muhoksen kautta Oulujärven keskellä olevaan Manamansaloon. Saari on Suomen sisävesien viidenneksi suurin ja menimme sinne Alassalmen lossilla.

Säät olivat suosineet aina viimeiseen päivään saakka, kunnes sade yllätti Manamansalossa ajellessamme. Se ei kuitenkaan tunnelmaa latistanut vaan jatkoimme matkaa reippaasti ruokailemaan Kontiomäen Shellille. Tauon jälkeen kotipaikkakunnat alkoivatkin jo lähestyä ja oli kiitospuheiden aika. Kokonaisuudessaan matka oli antoisa ja onnistunut, porukka oli kovin samanhenkinen ja hyväntuulinen. Suuret kiitokset kaikille mukanaolijoille, matkoilla nähdään!

- Katri