Mennään bussilla

50 vuotta mittarissa

2011-10-02T15:53:00.000+03:00

Tasan 50 vuotta sitten, 2.10.1961 klo 6.40, alkoi liikennöidä ensimmäinen linja-automme Rautavaaralla. Vuosien mittaan punavalkeita busseja on näkynyt kauempanakin ja kilometrejä kertynyt mittariin aikamoinen määrä. Tämän merkkipaalun kunniaksi olemme keränneet pienen historiikin muodossa kuvia vuosien varrelta tänne blogiin sekä laajemman albumin Facebookin yrityssivulle (http://www.facebook.com/pages/Linja-autoliike-E-Ahonen-Ky/219855238042664#!/pages/Linja-autoliike-E-Ahonen-Ky/219855238042664).

Seuraavassa tunnelmia vuosien varrelta 1961-2011:

Pentti Ahonen aloitti liikennöitsijän uransa taksiautoilijana Rautavaaralla vuonna 1957. Tuohon aikaan väkeä riitti ja kyytien kysyntä oli melkoinen, joten toimintaa oli laajennettava linja-autoihin.

Ensimmäinen linjavuoro alkoi liikennöidä 2.10.1961 klo 6.40 Rautavaaralla Keyrittyjärven ympäri. Kuvassa Pentti Ahonen ensimmäisen linja-auton, 13-paikkaisen Mercedes-Benzin kanssa.

Kuvassa asentaja-kuljettaja Kyösti Rautiainen (vas.) sekä Pentti Ahonen.

Vuonna 1962 linjaliikenteessä ollut Mersu (oik.) sekä varalinjalla ollut Volvo (vas.). Kuvassa myös ensimmäinen vakituinen kuljettaja Ahti Ovaskainen (vas.) sekä Pentti Ahonen.

Pentin puoliso Elsa Ahonen oli mukana toiminnassa alusta alkaen hoitaen niin toimisto- kuin huoltotyötkin.

"Rautavaaralla tapahtui kaikki autojen laittamiset ja remontit taivasalla. Itse kukin oli siellä mukana, oli autojen pesua ja muuta. Talvella ei kaikkien autojen lämmittäminen onnistunut yhtä aikaa, kun mittareissa eivät riittäneet tehot. Yöllä oli kaksi herätystä, kun piti käydä laittamassa autot lämpiämään. Joskus autoja piti vetää sinkin perässä joku aika ennen kuin ne käynnistyivät. Pentti itse ajoi autoja, minä hoidin paperityöt. Tiesin aina, missä mikäkin auto oli menossa. Laitoin autot aamulla linjalle ja sen jälkeen lapset kouluun."

- Elsa Ahonen

Ensimmäinen linja-auto osoittautui liian pieneksi ja kovan kysynnän myötä toimintaa oli laajennettava. Parin ensimmäisen toimintavuoden jälkeen linja-autoja oli liikenteessä jo kolme kappaletta.

Perheen lapset olivat luonnollisesti myös toiminnassa mukana. Kuvassa nuori Markku Ahonen huoltotöissä.

Yritys on aina ollut vahvasti perheyritys, jossa kaikki ovat osallistuneet toimintaan. Kuvassa vas. Elsa, Pentti, Marja-Leena, Merja ja Markku Ahonen.

Yrityksen täyttäessä kymmenen vuotta v. 1971 linja-autojakin oli 10 kappaletta. Samana vuonna yritys muutti Rautavaaralta Nilsiään, joka oli vilkkaampi paikkakunta linjaliikenneyrityksen pääpaikaksi.

Pentti Ahonen kuoli vuonna 1976, vain 46-vuotiaana.

Miehensä kuoleman jälkeen Elsa Ahonen jatkoi yrityksen johdossa.

Linjaliikenteen ohella tilasajot ovat olleet mukana kuvioissa aina alkuajoista lähtien. Kuvassa Juhani Niiranen.

70-luvulla tilausmatkoja tehtiin kotimaan lisäksi mm. Italiaan, Hollantiin sekä Neuvostoliittoon.

Amsterdam

Tuttu punavalkoinen linja-auto Italiassa appelsiinipuiden alla.

Matkalla Leningradiin

Kuvassa Juhani Niiranen (vas.) sekä hänen poikansa Markku, joka myös työskentelee yrityksessä.

Juhani Niiranen ajoi parhaina "votkaturismin" vuosina monta kertaa Neuvostoliittoon. Erään kerran oli lähtö Sotshiin puolen yön aikaan. Niiranen teki tapansa mukaan nimenhuudon, mutta yksi kylällä asunut mummo puuttui. "Läksin koputtelemaan hänen ovelleen. Hän oli erehtynyt vuorokaudesta, mutta onneksi matkatavarat oli valmiiksi pakattuna. Pääsimme lähtemään matkaan pienellä viivästyksellä. Oli sitten ajettu jonkun matkaa, kun mummo tulee ja koputtaa selkääni. Minä kuulin hänen sanovan: "Avvaimet jäi, pittää kiäntyä takasin". Sanoin, että "mitä myö avaimilla nyt tehdään, kun ollaan Sotshiin mänössä". Siihen mummo sanoi: "Ei avvaimet, vuan hampaat jäi." Käännyttiin takaisin ja haettiin hampaat."

Ennen vanhaan tehtiin myös "rasvareissuja" Haaparantaan ostamaan halpaa voita.

Ahosen linja-autolla matkattiin myös Neuvostoliiton Sotshin rannoille.

Moskova

Perheen kuopus Merja reippaana toimistossa.

Vuonna 1981 yrityksen palveluksessa oli 17 työntekijää sekä neljä oman perheen jäsentä. Linja-autoja oli 16 kappaletta. Samana vuonna Elsa Ahonen (kuvassa) valittiin Nilsiän vuoden yrittäjäksi. Kuvassa myös pitkän uran tehnyt kuljettaja Väinö Vartiainen.

Yrityksessä on tehty pitkiä työuria, mm. 40-vuotisia.

Vuonna 1986 Elsa Ahonen jäi eläkkeelle, jolloin yrityksen toimitusjohtajaksi tuli hänen poikansa Markku Ahonen. Samalla yrityksen toimintaa laajennettiin koskemaan matkatoimistopalveluja.

Kuvassa vas. Sinikka, Markku, Elsa ja Marja-Leena Ahonen v. 1986 yrityksen 25-vuotisjuhlakukkien äärellä.

Kolmas sukupolvi, Minna ja Hanne-Mari Ahonen, ovat olleet pienestä saakka perheyrityksen toiminnassa mukana.

Ahvenanmaalla

Pohjois-Norjan ja Lapin reissut ovat olleet suosittuja.

Kuva 90-luvun lopulta.

Palveluliikennettä varten hankittu pikkubussi, v. 1999.

Jatkuva kuljettajien koulutus on kaiken a ja o.

Tunnelmia toimistosta 2000-luvun alkupuolella

Nykyään E. Ahosen bussit ovat tuttu näky Pohjois-Savon teidän lisäksi muun muassa Helsingissä, jonne järjestetään säännöllisesti mm. teatterimatkoja.

Kotimaan lisäksi matkoja on tehty muun muassa Ruotsiin..

.. Pietariin ..

.. sekä Norjan puolelle.

Vuonna 2011 yrityksen täyttäessä 50 vuotta linja-autoja on liikenteessä 15 kappaletta.

Lämpimät kiitokset kaikille kuluneista vuosista ja yhteisistä kilometreistä! Bussilla ollaan menty jo vuodesta 1961 - ja matka jatkuu edelleen!

Saaristomeren kierros 20.–22.7.2011

2011-08-28T17:29:00.001+03:00

Lähes täyden auton joukolla lähdimme heinäkuisena keskiviikkoaamuna kohti Suomen Turkua. Matkustajia nousi bussimme kyytiin aina Jyväskylästä asti ja lounastauon pidimme Lempäälän seudulla Teboil Pirkanhovissa. Matka taittui käden käänteessä leppoisassa tunnelmassa, eivätkä sateetkaan pilanneet reissufiilistä. Turkuun saavuimme iltapäivällä ja ajoimme ensin kaupunkikierroksen, jonka varrella näimme muun muassa Turun linnan, Suomen Joutsenen, Aurajoen jokivartta sekä Turun tuomiokirkon, jossa kävimme myös sisällä. Tämän jälkeen ajoimme Sokos Hotel Seurahuoneelle, jossa majoituimme matkamme ajan. Loppupäivä oli tarkoitettu jokaisen omille suunnitelmille Turussa, jossa sää oli aurinkoinen ja kaupungilla oli vilinää iltaan saakka.

Torstaiaamuna lähdimme aamiaisen jälkeen kohti koko matkan päätarkoitusta, Saariston Rengastielle. Otimme oppaan kyytiin ja kävimme ensimmäiseksi Tammiluodon viinitilalla, jossa sai tehdä myös ostoksia tilapuodista. Omenaviljelmien keskeltä jatkoimme Paraisille Suomen suurimmalle kalkkikaivokselle.

Kalkkikiveä sai ottaa muistoksi niin paljon kuin laukku kantaa.

Pysähdyimme ihastelemaan kaivoksen valtavaa avolouhosta näköalapaikalta. Ukkosen noustessa mantereen puolelle pakenimme sateita saaristoon ja siirryimme reitin ensimmäisellä lossilla Nauvoon, jossa kävimme keskiaikaisessa Pyhän Olavin harmaakivikirkossa ja kiertelimme rannan tunnelmallisissa käsityöpuodeissa, joista löytyi myös useita design-tuotteita. Söimme Nauvon satamassa maukkaan lounaan Hotel Strandbolla.

Pyhän Olavin kirkko Nauvossa.

Leipomokäynnin jälkeen automme täyttyi tuoreen saaristolaisleivän tuoksusta.

Jatkoimme matkaa kohti Pärnäsiä, josta siirryimme lossilla Korppoon puolelle, jossa kävimme tutustumassa kirkkoon. Korppoon kirkko on siinä mielessä ainutlaatuinen, että sieltä löytyy Suomen ainoa säilynyt kuorilehteri. Korppoosta siirrymme lautalla Houtskariin. Saavuttuamme Kittuisten satamaan ajoimme Houtskariin Saaristomuseolle. Kotiseutumuseolla tutustuimme museo-oppaan saattelemana saaristolaiselämään, kuten veneilyyn ja kalastukseen. Esillä oli muun muassa useita vanhoja eri tarkoitukseen valmistettuja puuveneitä.

Korppoon kirkko.

Saaristomuseo Houtskarissa.

Sää jatkui pilvisenä ja muutamia pisaroita tippui taivaalta, mutta emme antaneet sen pilata matkatunnelmaa, vaan jatkoimme kohti Houtskarin pohjoisosaan kahden lossiyhteyden avustuksella ja matkalla saimme ihastella aitoja saaristolaiskyliä punaisine venevajoineen ja vertailla niiden juhannussalkoja.

Mossalaan saavuttua odottelimme satamassa hetken Iniön yhteysalus Antonia. Lauttamatka oli Rengastien pisin ja kesti vajaan tunnin. Matkalla rentouduimme kauniin saaristomaiseman ympäröimänä ja lukuisia merimetsoparveja ei voinut olla huomaamatta. Lautan reitti kulki ajoittain myös väylää, jossa suuretkin risteilyalukset kulkevat.

Iniöön saavuimme viiden aikoihin iltapäivällä ja matkamme jatkui saarelta saarelle siltojen sekä yhden lossin avulla. Matkan varrella näimme saaristolle tyypillistä kasvillisuutta, kuten pähkinäpensaita. Kustavin puolelle jatkamme yhteysalus Auroralla ja Heponiemen satamaan matka kestää puoli tuntia. Jatkamme bussilla Kustavin savipajalle, jonka käsityöläiskylästä oli mahdollisuus ostaa monenlaisia viemisiä kotiin. Joimme taukopaikalla myös kahvit herkullisen vastaleivotun munkin kera. Savipajalta lähdimme takaisin hotellille ja ylitimme matkalla Kaitaisten sillan, jolta avautui upeat näköalat. Ennen Turkuun saapumista oppaamme viihdytti matkalaisia muun muassa kertomalla ajankohtaisiakin hauskoja juttuja paikallisen murteen säväyttämänä. Illalla jäi vielä aikaa käydä kaupungilla esimerkiksi syömässä ja viettämässä iltaa Aurajoen varrella.

Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä ja aamiaisen jälkeen oli vielä aikaa käydä tutustumassa Turun torielämään. Ennen puoltapäivää pakkasimme tavarat autoon ja lähdimme hotellilta Naantaliin. Kerrassaan aurinkoisessa Naantalissa oli aikaa kierrellä tunnelmallisessa Vanhassa kaupungissa ja istuskella vierasvenesataman kahviloiden terasseilla.

Naantalin keskustasta jatkoimme vielä Kultarantaan, jossa tutustuimme oppaan johdolla Presidentin kesäasunnon Kultarannan puutarhaan. Upeat ja värikkäät kukkaistutukset olivat kauniita ja laaja alue erinomaisen hyvin hoidettua. Rannalta oli loisteliaat näkymät Naantalin keskustaan ja jopa Muumitalon katto näkyi Kultarannasta käsin.

Kultarannasta lähdimme kotimatkalle ja pidimme ruokatauon Humppilan Lasitornissa, jossa oli samalla mahdollisuus tehdä viimeisiä ostoksia kotiin. Paluumatka sujui joutuisasti ja kotipaikkakunnille saavuimme illalla.

- Katri

Taivalkoski, Kuusamo ja Posio 30.6.–1.7.2011

2011-08-23T10:29:00.002+03:00

Kesäkuun viimeisenä aamuna lähdimme kohti pohjoista. Auto täyttyi suomalaisen kirjallisuuden ihailijoista ja matkasimme Kajaanin ja Ämmänsaaren kautta Taivalkosken kupeeseen Jokijärvelle, jossa tutustuimme oppaan johdolla Kalle Päätalon lapsuudenkotiin, Kallioniemeen. Nykyään museona toimiva tila huokuu edelleenkin Päätalon aikaista tunnelmaa upean järvimaiseman kera.

Jokijärveltä mukaamme lähti myös opas, joka tuntee alueen sekä Päätalon teokset kuin omat taskunsa ja esitteli tapahtumapaikkoja Iijoki-sarjasta matkatessamme Taivalkoskelle, jossa vierailimme Päätalo-keskuksessa kirjallisuuskierroksen päätteeksi. Keskuksessa on esillä Kalle Päätalon näköistyöhuone sekä valokuva- ja esinenäyttely.

Taivalkoskella kierrellessämme saimme kuulla oppaalta myös paikallisista nähtävyyksistä. Söimme runsaan noutopöytälounaan Hotelli Herkossa. Saatua vatsamme täyteen jatkoimme opaskierrosta vielä hetken käymällä Taivalvaaran huipulla, josta sai ihastella upeaa Suomen metsäistä näköalaa.

Opaskierroksen päätyttyä jatkoimme matkaa edelleen pohjoiseen päin, Kuusamoon, jossa majoituimme Sokos Hotel Kuusamoon. Lämmin ja aurinkoinen ilta mahdollisti päivän päätteeksi omatoimisen tutustumisen kaupunkiin.


Porotokka maantiellä ei ole harvinaisuus pohjoisessa.

Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena ja syötyämme hotellin monipuolisen buffetaamiaisen matka jatkui Lapin läänin etelärajalle, Posiolle. Kohteena oli Pentik-mäki, joka on tunnettu kulttuuri- ja ostosmatkailukohde maailman pohjoisimman keramiikkatehtaan vieressä. Pääsimme tutustumaan keramiikan ja muotoilun kokoelmiin ja mahdollisuus oli myös käydä Pentik-mäen näyttelyissä ja muun muassa kansainvälisessä kahvikuppimuseossa. Kukapa olisi uskonut, että kahvikupit voivat olla niin erilaisia eri puolilla maailmaa. Näyttelyiden lisäksi aikaa oli varattu myös ostosten tekemiseen Pentikin kattavasta sisustustuotevalikoimasta.

Posiolta palasimme jälleen Taivalkoskelle, jossa pysähdyimme tällä kertaa ostosten tekemistä varten historialliseen Jalavan kauppaan. 1883-vuonna perustetussa Jalavan kaupassa voi aistia menneen ajan tunnelman nykyajan puitteissa. Sen valikoimasta löytyy perinteisiä suomalaisia tuotteita, kuten pussihousut, jatsarit, kumiteräsaappaat, perinteiseen tapaan valmistettua pikiöljyä ja uskovaisten pastilleja.

Taivalkoskelta lähdimme kotimatkalle etelän suuntaan ja pysähdyimme Suomussalmella lounastauolle Jaloniemitalon ravintolaan. Paluumatkalla pidimme vielä nopean tauon Kajaanissa, josta suuntasimme kotipaikkakunnille.

- Katri

Sokkomatka 4.7.2011

2011-08-11T10:56:00.001+03:00

Heinäkuun alun maanantaiaamuna oli Nilsiän, Siilinjärven ja Kuopion linja-autoasemilla aistittavissa normaalia poikkeuksellisempi tunnelma: sokkomatkalla lähteneillä kun ei ollut hajuakaan, minne Ahosen bussi tällä kertaa heidät vie. Matkustajille oli siis vain ilmoitettu etukäteen matkan lähtöaika ja -paikka, hinta sekä mitä se sisältää. Varsinainen kohde ja päivän ohjelma selvisivät vasta matkan varrella, joten jännitystä riitti yli 50 matkustajan keskuudessa koko matkan ajan.

Kaikki matkustajat poimittuamme kyytiin bussin keula suuntasi pohjoiseen. Joku jo ehti päivitellä, että ”nytkö sitä lähdetään takaisin Nilsiään!”. Nilsiään ei kuitenkaan menty, vaan ajoimme Muuruveden Kivennavalle. Ihastuttavassa ravintolassa paikan omistaja Martti Kähkönen vastaanotti meidät lämpimästi ja tarjosi paikan esittelyn ohella herkulliset pullakahvit. Osalle Kivennapa oli tuttu paikka entuudestaan, mutta moni jaksoi ihastella kauniilla järvenrannalla sijaitsevaa hotelli-ravintolaa.

Kivennavalta jatkoimme matkaa seuraavaan kohteeseen, joka ei ihan heti selvinnytkään matkustajille. Tie vei meidät Muuruveden keskustaan, jossa poikkesimme Topin maatilamyymälään. Paikka on erikoistunut luomu- ja lähituotteiden myyntiin, joten runsaasta erikoistuotevalikoimasta löytyi katsottavaa varsin paljon – ja taisipa lähes jokaisen mukaan tarttua jotain ostostakin.

Topin maatilamyymälästä jatkoimme taas matkaa ja suuntavaihtoehtoja oli kaksi: Nilsiä tai Juankoski. Vilkku näytti oikealle; seuraavaksi löysimme itsemme Juankosken keskustasta ravintola-hotelli Ruukinkievarista, jossa nautimme maittavan lounaan. Kauniilla paikalla kanavan varressa sijaitseva Ruukinkievari tarjosi myös mahan täytteen lisäksi silmänruokaakin.

Juankosken nähtyämme sokkomatka jatkui ja tällä kertaa Nilsiään. Siellä ajoimme keskustan läpi aina Tahkovuorelle, jossa kipusimme bussilla mäen huipulle.

Upeita järvimaisemia ihasteltuamme taitoimme bussilla alas takaisin ja suuntasimme Tahkovuoren matkailukeskuksen ytimeen. Vanhalla Golfklubilla meitä odottivat iltapäiväkahvit ja ne nautittuamme jatkoimme taas matkaa. Tie vei meidät takaisin Nilsiän keskustaan, jossa bussi jatkoi Simolan kaupunginosaan. Muualta tulevilla matkustajilla ei ollut aavistustakaan, että tällä asuinalueella sijaitsee maailmanluokkainen näyttämö, Illuusioteatteri Taikavuori.

Taikuri Jorma Airaksisen huikeiden taikatemppujen jälkeen sokkomatka oli tullut päätökseen ja palasimme kotipaikkakunnille. Monet kiittelivät sokkomatkaa erittäin onnistuneeksi ja täytyy itsekin myöntää, että matka oli yksi hauskimmista. Tällaisia erikoisempia sokkomatkoja lienee tulossa lisää vastaisuudessa, tietysti ennaltamäärittelemättömiin kohteisiin!

Hanne-Mari

Pohjois-Karjalan matka 28.-29.6.2011

2011-08-04T17:25:00.003+03:00

28.6.2011

Kukonlaulun aikaan lähdimme matkaan, tällä kertaa vähän pienemmällä porukalla, ja suuntana oli Pohjois-Karjala. Tunnelma oli autossa reipas ja iloinen jo heti aamusta alkaen, vaikka herätys oli kaikilla ollut varhainen. Tauon Joensuun seudulla pidettyämme suuntasimme suoraan Pohjois-Karjalan perukoille ja sukelsimme Möhkön metsäiseen rautaruukin aikaiseen toimintaan sota-tapahtumia unohtamatta.

Paikallinen oppaamme esitteli Möhkön aluetta pienoisrakennelman avulla ja kertoi asiantuntevasti Möhkön historian henkilöistä, tapahtumista ja ruukkiajan arkipäivästä.

Möhköstä jatkoimme matkaa Ilomantsiin ja pysähdyimme matkan varrella hetkeksi Talvisodan Oinassalmen taistelun muistomerkille.

Ilomantsissa ruokailimme hotelli Pääskynpesän ravintolassa ja sen jälkeen tutustuimme Ilomantsin evankelisluterilaiseen kirkkoon sekä ortodoksiseen Pyhän profeetta Eliaan kirkkoon.

Ilomantsin evankelisluterilainen kirkko.

Seuraavaksi siirryimme Parppeinvaaran Runokylään, jossa paikallinen opas aloitti tutustumiskierroksen kauniilla kanteleensoitolla. Kanteletuokion jälkeen saimme kuulla tietoa karjalaisesta elämäntavasta ja kulttuurista, ortodoksisesta uskonnosta sekä käsitöistä ja rakennusperinteestä. Runonlaulajan Pirtissä ihastelimme vielä taidokkaita käsitöitä.

Parppeinvaaralla tutustuimme vielä rajakenraali Erkki Raappanan majaan, Rukapirttiin, mikä on toiminut hänen komentopaikkana ja kulkeutunut Rukajärveltä Patvinsuon kautta Ilomantsiin.

Rajakenraali Erkki Raappanan maja.

Ilomantsista jatkoimme itärajan tuntumaan Hattuvaaraan, jossa tutustuimme oppaan johdolla Taistelijan Talolla olevaan Sodasta rauhaan –näyttelyyn. Rakennuksen pihapiiristä löytyy myös korsu sekä laaja kokoelma sodanaikaisia tykkejä. Taistelijan Talolla nautimme vielä kahvit, minkä jälkeen lähdimme oppaan kanssa käymään EU:n itäisimmällä pisteellä Hattuvaaran Virmajärven rannalla. Itänaapurin maat näkyivätkin vastarannalla aivan lähietäisyydellä. Päivän päätteeksi ajoimme Hattuvaarasta Lieksaan, jossa majoituimme Lieksajoen rannalla sijaitsevaan Hotelli Puustelliin.

Taistelijan Talo Hattuvaarassa.

Euroopan itäisin piste.

29.6.2011

Hotellin aamiaisbuffetin syötyä suuntasimme Vuonislahteen, jossa tutustuimme oppaan johdolla Eva Ryynäsen Ateljeehen. Ryynästen asuinrakennuksessa, ateljeessa sekä koko pihapiirissä on lukemattomia Eva Ryynäsen valmiita sekä keskeneräisiä teoksia. Vaikuttavin niistä on kuitenkin vuonna 1991 valmistunut Paaterin kirkko.

Nuohoojan tikkaat.

Vuonislahdesta palasimme takaisin Lieksaan, jossa vierailimme Pielisen Museossa. Suomen toiseksi suurin ulkomuseo tarjoaa kolme eri vuosisadoilta olevaa pihapiiriä ja oppaamme kertoi rakennusten historiasta ja niiden aikojen elintavoista mielenkiintoisia seikkoja. Museo tarjoaa myös näyttelyitä mm. Lieksan alueen esihistoriasta sekä talonpoikaisten työkaluista ja käyttöesineistä.

Jatkoimme matkaa Lieksan kirkkoon, joka yllätti modernilla kauneudellaan. Raili ja Reima Pietilän suunnittelema, v. 1982 valmistunut evankelisluterilaisen seurakunnan pääkirkko poikkeaa huomattavasti totutuista vanhemmista kivi- ja puukirkoista. Avara tila, suurten ikkunoiden tuoma valoisuus ja vaalea väri luovat aivan eri tunnelman verrattaessa muihin kirkkoihin. Samasta kirkkopuistosta löysimme kuin löysimmekin myös Partisaanien uhrien hautakiven.


Partisaanien uhrien hautakivi.

Lieksasta lähdimmekin autolautta M/S Pielisen kyytiin ja seilasimme sillä kimmeltävän Pielisen halki Kolille. Kolilla pysähdyimme vielä hetkeksi ihailemaan kuvankaunista kansallismaisemaa, jonka jälkeen ajoimme Polvijärven kautta kotipaikkakunnille.

Kansallismaisemaa ihastelemassa Kolilla.

- Katri

Kemiönsaari, Turku ja Helsinki 28.-30.6.2011

2011-07-24T14:04:00.001+03:00

Aurinkoisena kesäkuisena päivänä starttasimme Savosta noin kolmenkymmenen hengen voimin kohti Lounais-Suomea. Suuntasimme ensiksi Satakuntaan Huittisiin, jossa saimme taas kerran nauttia Seurahuoneen maittavasta ja runsaasta lounaspöydästä. Mahat täynnä jaksoimme ajella pienempiä maalaisteitä pitkin Maskun Askaisiin, jossa oli vuorossa päivän vierailukohde: Louhisaaren Linna.

Louhisaaren Linna on tullut tunnetuksi Flemingin suvun kartanona sekä marsalkka Mannerheimin lapsuudenkotina. Nykyisin rakennus toimii museona, jota meille esitteli linnan opas. Kolmas kerros on kunnostettu esittelemään 1600-luvun tyylisuuntia, kun taas toisessa kerroksessa havainnollistetaan 1700- ja 1800-luvun elämää Louhisaaren kartanossa.

Louhisaaren linnavierailun jälkeen pistäydyimme vielä lähellä sijaitsevassa Askaisten kirkossa ja suuntasimme sieltä lyhyen matkaa Turkuun. Turussa ajoimme lyhkäisen kaupunkikierroksen sekä pysähdyimme käymään Turun komeassa tuomiokirkossa. Tämän jälkeen majoituimme keskustassa sijaitsevaan Sokos Hotel Seurahuoneeseen ja ilta olikin mitä aurinkoisin esimerkiksi Turun kauniissa jokirannassa kävelyyn.

Keskiviikkoaamuna pakkasimme matkatavarat autoon ja lähdimme Turusta Kemiönsaarelle. Siellä meitä oli vastassa paikallisopas, joka kertoi meille yleisesti Kemiönsaaresta sekä vei meidät päivän mielenkiintoisiin vierailukohteisiin. Ensimmäisenä vierailimme Taalintehtaan Ruukinmuseossa, joka esittelee paikkakunnalla pitkään elantoa tuoneen ruukin toimintaa ja sen ympärille syntyneen ruukkiyhteiskunnan elämää. Museotiloissa oli nähtävillä muun muassa ruukkityöläisten asuinoloja eri vuosikymmeniltä.

Ruukkimuseosta jatkoimme lähellä sijaitsevaan Söderlångvikin kartanoon, joka on tullut tunnetuksi suomalaisen liikemies Amos Andersonin kesäkotina. Nykyään kartano toimii museona, jossa esitellään Andersonin elämää sekä hänen vaikuttavaa taidekokoelmaansa. Tilan alueella on myös mittavaa viljelytoimintaa, sillä komeilla tiluksilla on valtavasti omenapuita. Omenatuotannon lisäksi kartanon alueella tuotetaan muitakin puutarhatuotteita, joita vierailijoiden on mahdollista ostaa kartanoalueella sijaitsevasta myymälästä. Vierailun kruunasi pullakahvit idyllisessä kartanomiljöössä!

Tässä testataan Suomen kuninkaalle tarkoitettuja valtaistuimia

Andersonin vaatimaton autotalli

Kartanovierailun jälkeen suuntasimme jo pois Kemiönsaarelta kohti Raaseporia, jossa meille oli varattu vierailu yhteen Suomen tunnetuimpaan kartanoon, Mustion Linnaan. Siellä meille esitteli kartanon historiaa ihastuttava linnaoppaamme, joka osasi kertoa elävästi niin kartanosta kuin mielenkiintoisia henkilötarinoita. Tarinat Mustion Linnaa asuttaneesta Lindenin suvusta, ja etenkin Maria-neidosta, tempaisivat suorastaan mukaansa.

Mustion Linnan jälkeen iltapäivällä olikin jo nälkä, joten nautimme lounaan lähellä sijaitsevassa Cafe Ekborgissa. Maittavan lounaan jälkeen jaksoikin istua parin tunnin ajan Helsinkiin, jossa majoituimme aivan ydinkeskustassa sijaitsevaan Sokos Hotel Presidenttiin.

Torstai olikin reissumme viimeinen päivä, mutta ennen kotimatkaa suuntasimme vierailemaan Pohjois-Helsingissä sijaitsevassa Tuomarinkylän kartanomuseossa. Helsingin kaupunginmuseon omistuksessa oleva kartano esittelee ”Tyylikästä”-näyttelyn avulla helsinkiläisiä sisustustyylejä barokista funkikseen. Esillä oli mitä hienoimpia huonekaluja ja erilaisia koriste-esineitä eri vuosikymmenten ajalta!

Tuomarinkylän kartanomuseosta aloitimme varsinaisen matkan kotipaikkakuntia kohden. Kaiken kaikkiaan kolmen päivän aikana saimme kuulla ja nähdä paljon: komeita kartanoita, mielenkiintoisia tarinoita niin historiallisista henkilöistä kuin rakennuksistakin, tyylisuuntia eri vuosikymmeniltä, kauniita maisemia sekä vielä kaksi maamme merkittävää kaupunkia. Varsin kokonaisvaltainen kulttuurianti, joka varmasti antoi jokaiselle jotain!

Hanne-Mari

Visbyn matka 13.-17.6.2011

2011-07-18T11:31:00.002+03:00

Keskipäivän tienoilla, koleana maanantaipäivänä alkoi matkamme kohti Ruusujen kaupunkia, Visbytä. Reilun kolmenkymmenen hengen asiakaskunnan linja-auton kyytiin saatua suuntasimme odottavin tunnelmin kohti Turkua, josta matkustimme Viking Line Isabella -laivalla yön Itämerellä seilaten Tukholman satamaan.

Aamu Tukholmassa valkeni aurinkoisena ja lämpimänä nostattaen reissutunnelmaa entisestään. Laiva saapui satamaan jo varhain, joten aamupalan söimme matkan varrella Nynäshamniin, Quality Hotel Inn Haninge -hotellissa. Noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen satamasta nälkä ehtikin tulla jo, joten tukeva aamiainen buffetpöydästä oli paikallaan. Täysin vatsoin jatkoimme matkaa Nynäshamnin satamaan, josta kuljimme Destination Gotlandin laivalla Gotlannin saarelle.

Destination Gotlandin laivat liikennöivät manner-Ruotsin ja Gotlannin saaren välillä.

Visbyhyn saavuttua majoituimme aivan sataman vieressä sijaitsevaan Hamnhotelliin ja pienen levähdyshetken jälkeen suuntasimme jo kaupunkikierrokselle. Oppaaksi saimme Tuusniemeltä kotoisin olevan ihastuttavan Siiri Lithbergin, joka on asunut Gotlannissa jo vuosikymmenten ajan. Häneltä saimme vankkaa tietoa Visbyn historiasta, rakennuksista ym. kierroksella nähdyistä vaikuttavista kohteista.

Visbyn kaupunkikierroksella kuljimme sekä jalan että bussilla.

Oppaamme Siiri Lithberg.

Kukkaloistoa Visbyn kasvitieteellisessa puutarhassa.

Gotlannin maakuntakukka, muratti, on peittänyt alleen lukuisten rakennusten seinämät Visbyssä.

Osa ruusuistakin oli ehtinyt kukkaan.

Kaupunkikierroksen päätteeksi ajoimme Högklintin näköalapaikalle kaupungin eteläpuolelle, josta avautui upeat maisemat joka suuntaan niin merelle että kaupunkiin. Högklintiltä palasimme hotellille, jonka jälkeen oli vapaata aikaa käydä omatoimisesti kaupungilla.

Högklintin näköalapaikalla maisemia ihastelemassa.

Ilta-aurinko oli kaunista katseltavaa Visbyn rannalta.

Keskiviikkona suuntasimme aamiaisen jälkeen Siiri Lithbergin opastamana Gotlannin pohjoisosan kiertoajelulle. Matkareittimme kulki Bron kautta Fårösundiin, josta siirryimme autolautalla Fårön saarelle. Maisemat vaihtuivat nopeasti uskomattoman karuiksi. Kivikkoiset rannat ja matala kasvusto sai matkalaiset ihmettelemään saaren maaperää ja ilmastoa. Fårön rannoilla näkyi myös suuria ja monenmuotoisia kalkkikivipaaseja, raukkeja, jotka ovat säilyneet meren aaltojen pitkäaikaiselta kulutukselta. Rannikolta jatkoimme Fårön kirkkoon, jonka vierelle on haudattu myös maailmankuulu elokuvaohjaaja Ingmar Bergman.

Raukit olivat erikoinen näky.

Fårön kirkko.

Fårön saarelta tultuamme takaisin pääsaarelle ajoimme teollisuudestaan ja louhoksistaan tunnetun Sliten kautta Romaan, jossa kävimme vielä vanhan luostarin raunioilla ja teimme matkamuisto-ostoksia. Visbyhyn palattuamme illalla oli vapaata aikaa illanviettoon kaupungilla.

Torstaiaamuna söimme varhaisen aamiaisen hotellilla, pakkasimme matkatavarat autoon ja jätimme Gotlannin taaksemme jälleen Destination Gotlandilla matkaten. Nynäshamnista jatkoimme suoraan Tukholmaan, jossa oli muutama tunti aikaa joko kierrellä kaupungin keskustassa tai mennä Djurgårdenin saarelle tutustumaan esimerkiksi Skansenin ulkoilmamuseoon.

Sergelin tori Tukholmassa ja linja-automme aivan sen kupeessa.

Tukholmassa siirryimme Värtanin satamaan ja Silja Serenade-laivalle, jolla matkustimme yön yli Helsinkiin. Aivan ongelmitta ei viimeinen laiva-matkanne kuitenkaan sujunut, sillä heti laiturista irrottua aluksella ilmoitettiin tulipalosta. Useat paloautot oli satamaan ehditty jo hälyttää, mutta laivahenkilökunta oli ripeän toimintansa ansiosta saanut palon hallintaansa jo ennen kuin ehdimme takaisin laituriin. Lähtö Tukholmasta viivästyi tapahtuneen johdosta useita tunteja, mutta mitään hätää ei laivan matkustajilla ollut. Helsinkiin saavuimme perjantaina iltapäivällä, josta palasimme takaisin kotipaikkakunnille.

Mustat pilvet nousivat laivan piipuista Tukholman satamassa.

Aurinkoinen Helsinki toivotti meidät tervetulleiksi takaisin koti-Suomeen.

- Katri

Juhlavuoden huumaa

2011-05-31T12:31:00.003+03:00

Viime viikolla juhlistimme 50. toimintavuottamme toritapahtumien muodossa. Ohessa tunnelmia Kuopion ja Nilsiän toreilta!

Vas. Hanne-Mari, Markku A., Markku N. ja Sari lähdössä Kuopion torille

Tiistaina 24.5 jalkauduimme Kuopion torille, jossa bussissamme kävi monta sataa katsastamassa kesän matkat, juhlatarjoukset sekä osallistumassa arvontaan.

Tänä kesänä matkoja on tarjolla yhteensä yli 70 kappaletta (ruskamatkat mukaanluettuna)

Torillahan julkaisimme päivän tarjouksien lisäksi myös joitakin uudempia matkoja. Esimerkiksi Sokkomatka 4.7.2011 on uutuus, jonne kannattaa lähteä ennakkoluulottomasti. Kerromme siis vain lähtö- ja paluuajan, mutta itse määränpää pysyy salaisuutena. Edullisen sokkomatkan lisäksi olemme hinnoitelleet juhlavuoden kunniaksi myös elokuulle erittäin edullisia risteilyjä sekä miniloman Vuokattiin. Tarjoukset ovat vielä voimassa niin kauan kuin paikkoja riittää. Lisää tietoa löytyy nettisivuiltamme: http://www.eahonen.com/matkat2.asp

Saman viikon perjantaina olimme myös kotipaikkakuntamme Nilsiän torilla, jossa myös kävi ihan mukavasti väkeä tutkailemassa matkoja sekä 50. vuotisjuhlakirjaamme.

Juhani Niiranen on työskennellyt yrityksessä jo 40 vuoden ajan

Kiitokset kaikille toritapahtumissa käyneille! Arvonnassa matkalahjakortit sekä tuotepalkinnot voittaneille on ilmoitettu henkilökohtaisesti. Onnea heille!

Viisikymppiä alkaa olla mittarissa mutta matka eikun jatkuu vaan!

Kesäterveisin,

Hanne-Mari

50 v. - torilla tavataan!

2011-05-21T12:04:00.002+03:00

Yrityksemme viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan. Virallinen perustamisajankohta sijoittuu tarkalleen ottaen lokakuun alkuun, mutta juhlistamme jo nyt tätä merkkipaalua työn merkeissä.

Tulevalla viikolla olemme Nilsiän ja Kuopion toreilla bussillamme, jossa on menneiden vuosien muistelun lisäksi tarjolla juhlavuoden tarjouksia, arvontaa sekä tutustumista kesän matkatarjontaan. Tervetuloa bussiin rupattelemaan meidän kanssamme ja tutustumaan matkoihin!

Tiistaina 24.5 nähdään Kuopiossa ja perjantaina 27.5 Nilsiässä!

Hanne-Mari

Kotisivuja uudistettu!

2011-04-28T20:35:00.001+03:00

Nyt ollaan vihdoin saatu uudistettua kotisivujemme ilmettä, kiitokset nilsiäläiselle MediaTahkolle! Sama osoite http://www.eahonen.com/ siis säilyy, ulkoasu vain on erilainen.

Elsa Ahonen - perusti yrityksen yhdessä puolisonsa Pentti Ahosen kanssa v. 1961

Nettisivujen uudistaminen on osa juhlavuottamme. Tänä vuonna, tarkemmin ottaen 2. lokakuuta, tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta yrityksemme perustamisesta. Tätä merkkipaalua juhlistamme vuoden mittaan useampaankin otteeseen; siitä lisää tietoa tulee parin viikon kuluttua!

Hauskaa vappua,

Hanne-Mari

Ps. Kesän matkat ovat myynnissä! Etenkin kesäkuun matkoille alkaa olla jo kiire ilmoittautua, sillä hotellithan vaativat tiedon matkustajista jo kuukautta ennen matkan alkamisajankohtaa. Nyt vain matkoja katselemaan ja varailemaan! http://www.eahonen.com/matkat2.asp

Niin lähellä, niin kaukana

2011-04-18T22:50:00.000+03:00

Olin viime viikolla opintomatkalla Pietarissa, jonne mekin järjestämme oman bussimatkan ensi kesänä 5.-8.7.2011. Parin päivän aikana ehdin tutustua perinpohjaisesti tämän metropolin tärkeimpiin turistinähtävyyksiin, joissa ei tähän aikaan vuodesta ollut vielä pahempaa ruuhkaa. Heinäkuun Pietarin matkan ohjelma on lähes täysin identtinen samaa hotellia myöten, joten seuraavista kuvista saanee jonkinmoisen käsityksen ensi kesän reissun ainutlaatuisesta miljööstä!

Iisakin kirkko

Utuinen Neva-joki

Aloitimme matkan ensimmäisen varsinaisen päivän opastetulla kaupunkikiertoajelulla, jonka aikana saimme kokonaiskuvan Pietarista sekä kuulimme paikallisoppaaltamme mielenkiintoisia tarinoita niin kaupungista kuin Venäjän kulttuurista yleisestikin. Reippaan kolmen tunnin kierros päättyi Eremitaasiin, jossa kiersimme toisen paikallisoppaan kanssa valtavan palatsin eri osia. Paikkahan on kuuluisa uniikista ja ennen kaikkea hurjan suuresta taidevalikoimastaan, jonka läpikäymiseen saisi varata vuosia, jos jokaista taidekappaletta meinaisi ehtiä katsella. Arvokkaiden taideteosten lisäksi Eremitaasi on ehdoton käymisenarvoinen paikka jo pelkän rakennuksen ja historiallisen taustansa vuoksi.

Eremitaasin edustalla oli menossa Vappumarssin harjoitukset

Eremitaasin lisäksi yksi keskustan päänähtävyyksistä on Kristuksen ylösnousemuksen kirkko eli ”Kirkko veren päällä”, joka on tullut tunnetuksi keisari Aleksanteri II:n kohtalokkaana murhapaikkana. Vaikka kirkko on kaunis ja käymisen arvoinen paikka niin 200 ruplan (n. 5 euroa) sisäänpääsymaksu ilman minkäänlaisia ryhmä- tai opiskelija-alennuksia hieman kummeksuttaa; Eremitaasi kun päästää esimerkiksi opiskelijat ilmaiseksi sisään ja sain ainakin itse enemmän Talvipalatsista irti kuin nopeasta kirkkokäynnistä.

Nähtävyyksissä juoksemisen vastapainona oli ihana vain istahtaa kahville joistakin Nevski Prospektin lukuisista kahviloista ja katsella pietarilaista elämänmenoa. Katukuvassa näkyi huikeiden korkojen lisäksi yhä enemmän kansainvälisiä, länsimaalaisia brändejä – ja olipa meidän Suomikin hyvin edustettuna. Viime vuoden marraskuussa avatun uuden Stockmannin tavaratalon ostoskasseja vilahti joka kadun kulmassa. Tätä selittänee viime viikolle sattuneet Hullut Päivät, mutta tällä laajalla tavaratalolla riittää käsittääkseni muutoinkin kysyntää venäläisten keskuudessa.

Stockmannin lisäksi Moskovan aseman läheisyyteen on hiljattain avattu Pietarin suurin ostos- ja viihdekeskus, Galeria, jossa lukuisien myymälöiden joukossa on valinnanvaraa vaativimmillekin shoppailijoille. Itsellä tosin shoppailut jäi (onneksi!) harvinaisen vähälle, sillä kansainvälisten vaateketjujen vaatteet olivat yllättävän kalliita ruplissa; esimerkiksi vaatekappale maksaisi muualla Euroopassa 19,90e mutta Venäjällä hinta on kääntynyt ruplina 1990:een eli euroissa lähemmäksi viiteenkymmeneen. Eikä tätä tapahtunut vain yhdessä vaatekaupassa, vaan useissa kansainvälisissä muotivaateliikkeissä.

Kulttuurinnälkäisille Pietari on erinomainen matkakohde, sillä korkealuokkaista taidetta riittäisi muun muassa baletin ja oopperan muodossa. Itse käväisin katsomassa Mihailovski-teatterissa ”Laurensia”-baletin, joka oli ainakin minun mieleeni. Olen nähnyt elämäni aikana vain muutaman baletin, joten en osaa sen enempää arvioida esitystä. Minun silmiini kuitenkin tanssijat olivat maailmanluokkaisia ja kokonaisuudessaan esitys oli vain parin tunnin kestollaan varsin kompakti. Ehdottomasti suositeltava kokemus!

Yhtenä päivänä suuntasimme bussilla parikymmentä kilometriä keskustan ruuhkista poispäin ja vierailimme Tsarskoje Selossa eli Katariinan palatsissa. Pietari Suuren vaimon, Katariina I:n, muistolle rakennettu palatsi on kyllä matkailuesitteiden kuvien veroinen; kultaa ja säihkettä kaikkialla eikä kesäpalatsissa ole neliömetreistäkään puutetta. En yhtään ihmettele sisällä käytyäni, että tilojen koristeluun on käytetty yli 100 kiloa kultaa!

Nyt palatsin puistoalue ei vielä päässyt oikeuksiinsa, mutta voin vain kuvitella, miten hienolta alue näyttää kesällä. Muutenkin Pietari tuntui vasta heräilevän kevääseen, mutta harmaasta säästä piittaamatta tämä kaupunki on kyllä kokemisen arvoinen: rakennukset ainutlaatuisen kauniita ja kulttuuri niin erilaista. Harvoin näin lähellä avautuu ihan erilainen maailma, jossa voi aistia entisaikojen historiaa sekä samalla hurjaa tahtia muuttuvan ja länsimaalaistuvan metropolin. Suosittelen erittäin lämpimästi!

Aurinkoista pääsiäistä toivottaen,

Hanne-Mari

Kuva-arkistojen aarteita: Norjan Lofootit

2011-03-26T09:55:00.001+02:00

Kesän matkoja odotellessani tuli tongittua kuva-arkistoja ja sattuipa sieltä löytymään monia muistorikkaita kuvia eri matkoilta ja vieläpä eri vuosikymmeniltä. Yhtä huikeilta Norjan Lofoottien maisemat kuitenkin näyttävät parikymmentä vuotta sitten kuin nyt 2000-luvullakin!

Lofootit ovat kieltämättä yksi mielenkiintoisimmista kohteista, sillä useista saarista koostuva alue on ainutlaatuisuudessaan vertaansa vailla. Tulevana kesänähän päästään taas ihailemaan Lofoottien jylhiä näkymiä, kun heinäkuussa (25.-30.7) yksi pidemmistä matkoistamme suuntautuu sinne. Viimeksi Lofooteilla kävimme kesällä 2009, ja on siellä vuonojen serpentiiniteillä nähty meidän bussejamme useampaan otteeseen aiempinakin vuosina. Seuraavassa hieman kuvamaistiaisia ensiksi vuoden 2005 ja sitten vuonna 1989 Lofooteille suuntautuneilta matkoiltamme:

Seuraavat kuvat ovat vuoden 1989 matkalta:

Varsin erilaisen näköistä kuin täällä Savossa! Ja vielä paremmaltahan nuo maisemat näyttävät ihan luonnossa, joten eikun vaan matkaa varaamaan ensi kesälle :)

Kevätterveisin,

Hanne-Mari

Kevään ja kesän tuulia odotellessa

2011-01-23T21:28:00.003+02:00

Matka2011 -messuilla on nyt viikonlopun ajan kävelty ristiin rastiin ja haettua uusia, tuoreita matkaideoita. Messut lunastivat odotukset edellisvuosien tapaan, sillä laajan tarjonnan keskellä ideoita alkaa väkisinkin ryöppyä mieleen ja matkakuume vain entisestään kohota. Vielä emme kuitenkaan ole kaikkia kevään ja kesän matkoja lyöneet lukkoon, joten kertokaapas vaikka täällä blogissa kommentoimalla, sähköpostia lähettämällä tai konttoriin soittamalla, minne te haluaisitte matkustaa ensi kesänä.

Seuraavassa pienten kuvakollaasien muodossa on hieman esimakua tulevasta. Toukokuun alussa tarkoituksena on startata Baltian kierrokselle, jossa nähdään kolmen maan pääkaupungit: Tallinna, Riika ja Vilna. Edellä mainittujen kaupunkien lisäksi kierroksen aikana päästään myös tutustumaan muun muassa liettualaiseen kaupunkiin Kaunasiin sekä Viron Tarttoon. Varsin monipuolinen kierros siis tiedossa! Lisää infoa löytyy jo kotisivujen Tulevat matkat -osiosta.

Kesäkuun puolella uutuutena on matka Ruotsin Gotlantiin 13.-17.6.2011.Kaunis Gotlannin saari sekä ruusuistaan tunnettu hansa-aikainen kaupunki Visby tarjoavat varmasti unohtumattomia maisemia ja kokemuksia!

Itänaapurin Pietari on viimeisimpinä vuosina ollut kovasti noususuhdanteessa matkailijamäärissä, joten myös meilläpäin on havaittavissa matkakuumetta tuohon aivan naapurissa sijaitsevaan maailmanluokan metropoliin. Etenkin koristeellisen kaunis arkkitehtuuri sekä kulttuuri kiinnostavat. Pietari todennäköisesti siis keskikesän matkalistalla; ajankohta varmistunee lähempänä.

Tällaisia suunnitelmia siis kevään ja kesän matkoille. Luonnollisesti ohjelmistossa on myös monia muita tuttuja ja tuntemattomampiakin reissuja. Perinteinen heinäkuun lopun viikon matka suuntautuu tänä vuonna Norjan Lofoottien saarivaltakuntaan 25.-30.7.2011.

Nautitaan nyt kuitenkin talvesta ja vaikkapa teatterimatkoista, mutta haaveillaan välillä jo niin koti- kuin naapurimaidenkin kesäisistä maisemista!

Aurinkoisempia kevätkelejä odotellen,

Hanne-Mari

Kuvat: weheartit.com

Joulutervehdys

2010-12-22T19:29:00.008+02:00

Pian on aika hiljentyä joulun viettoon, mutta sitä ennen olemme muun muassa uusineet hieman blogin ilmettä. Uusia tuulia on myös luvassa ensi vuoden puolella – kunhan vain ensimme kehittelemme ideoita eteenpäin kinkun sulattelun ohella. Otamme mielellämme kesänmatkaideoita ja muita toiveita huomioon, kun alamme heti vuoden vaihduttua täydellä teholla suunnittelemaan tulevan vuoden matkaohjelmistoa!

Jouluaattoaamuna meidän yksi bussimme suuntaa perinteisesti joulumatkalle, tänä vuonna kylpylähotelli Härmän Kuntokeskukseen. Linja-auto onkin jo koristeltu teeman mukaisesti:

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Oikein rauhaisaa joulunaikaa ja onnea uudelle vuodelle 2011!

Jouluterveisin,

Linja-autoliike E. Ahosen väki

Ruskamatka Suomen Lappiin ja Norjan Hammerfestiin 7.-11.9.2010

2010-12-19T16:15:00.035+02:00

Tiistai 7.9.2010

Lähdimme varhain tiistaiaamuna ajelemaan kohti pohjoista. Matkalaisia otimme kyytiin aina Kajaania myöten, jonka jälkeen ensimmäinen tauko pidettiin Kontiomäen Shellillä. Matka jatkui Suomussalmen kautta ja n. 30 km Suomussalmelta pohjoiseen pysähdyimme katsomaan Reijo Kelan suunnittelemaa tilataideteosta, joka on nimeltään ”Hiljainen kansa”.

Pienen virkistävän ”happihyppelyn” jälkeen jatkoimme matkaa Kuusamoon, jossa ruokailimme hotelli Kuusamon Torero-ravintolassa. Ruokailun jälkeen pidimme vielä Kuusamon keskustassa tauon, jotta matkustajat saivat vaihtaa Norjan kruunuja. Kuusamosta matka jatkui Kemijärvelle, jossa vietettiin vielä taukoa kahvia juoden ja pientä iltapalaa ostellen. Kemijärveltä suuntasimme aurinkoisessa säässä kohti Pyhätunturia, jonne saavuttua majoituimme Best Western hotelli Pyhätunturiin.

Keskiviikko 8.9.2010

Aamiaisen jälkeen lähdimme syksyisiä maisemia ihaillen Luoston kautta Sodankylään, jossa

kävimme tutustumassa Sodankylän vanhaan kirkkoon. Se on Lapin vanhin jäljellä oleva

puukirkko vuodelta 1689 ja todella näkemisen arvoinen paikka.

Vierailun jälkeen vietimme vielä vapaata aikaa Sodankylän keskustassa. Sodankylästä jatkoimme matkaa Vuotson kautta Tankavaaraan, jossa kävimme Koilliskairan luontokeskuksen auditoriossa katsomassa Urho Kekkosen kansallispuistosta kertovan filmin. Nähtyämme videon matka jatkui Kaunispään huipulle. Koska ilma oli huippuhyvä, niin tietysti maisemat olivat myös sen mukaiset.

Huipulta ajoimme Saariselän matkailukeskukseen ja kävimme ruokailemassa Kieppi-ravintolassa. Ruokailun jälkeen majoituimme Saariselällä hotelli Riekonlinnaan. Majoittumisen jälkeen jäi vielä ulkoiluaikaa nauttia ruskamaisemista.

Torstai 9.9.2010

Aamupalan nautimme hotellin ravintolassa, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan Ivalon kautta Myössäjärvellä sijaitsevalle Karhunpesäkivelle. Osa reippaista matkalaisista nousikin rappuja pitkin ihan itse kivelle asti ja osa katseli, mitähän ostettavaa matkamuistomyymälästä löytyisi.

Tämän jälkeen matka jatkui Inarin, Kaamasen ja Karigasniemen kautta Norjan puolelle Karasjoelle, jossa kävimme Sami Parkissa. Sami Parkissa joimme kahvit ja tarjolla oli myös matkamuistoja, lahjatavaroita ja kauniita hopeakoruja, jos halusi ostaa mukaansa. Karasjoelta suuntasimme Lakselvin kautta Porsangervuonoa seuraillen Skaidiin ja edelleen Kvalsundin sillan kautta Kvalöyan saarelle ja Hammerfestiin. Hammerfestissa oli katujen kunnostustyöt vähän sotkemassa bussilla ajoa, mutta pääsimme kuitenkin jalkaisin Kulttuuritalolle. Sieltä pääsimme kuitenkin bussilla pois ja vielä paikallisen oppaan Marian johdolla.

Oppaan mukana kävimme aluksi Jääkarhumuseossa, jossa sai katsoa museon tarjontaa

ja ostaa matkamuistoja. Tutustumisen jälkeen lähdimme oppaan johdolla kiertämään

Hammerfestin kaupunkia. Kävimme Meridiaanipatsaalla ja kalastajakylässä Marian kertoessa kaupungin faktoja ja tarinoita. Lopuksi kävimme näköalapaikalta katsomassa Hammerfestin kaupunkia. Ilma oli aurinkoinen ja upea ja Maria kiittelikin kun toimme auringon mukanamme myös heille. Opaskierroksen jälkeen illalla majoitimme keskustassa sijaitsevaan Rica Hotelliin, jossa nautimme päivällisen noutopöydän antimista.

Perjantai 10.9.2010

Aamiaisen jälkeen lähdimme aikaisin ajelemaan Skaidin kautta Altaan. Altaan saavuttua pidimme noin tunnin verran taukoa, jotta olimme taas virkeitä jatkamaan matkaa kohti Kautokeinoa.

Alkumatkalla on jylhiä maisemia ja tien näyttävin osa onkin kuohuva joki Trangdalenin ahtaassa kuilussa.

Kautokeinoon saavuttua kävimme tutustumassa Juhlsin Hopeapajaan, jossa meille oli pienimuotoinen opastus tästä arkkitehtuurisestikin mielenkiintoisesta rakennuksesta. Opastuksen jälkeen jäi vielä ostosaikaa.

Kautokeinosta matka jatkui Suomen puolelle Enontekiön Hettaan, jossa ruokailimme Hotelli Jussan Tuvan ravintolassa. Ruokailun jälkeen suuntasimme Raattaman kautta Pallastunturille. Oli jo ilta, mutta kun ilma oli mitä mainioin, niin olihan sitä käytävä katsomassa Pallakselta upeita maisemia. Sieltä jatkoimme matkaa Leville, jossa majoituimme Sokos Hotel Levin huoneisiin.

Lauantai 11.9.2010

Nautittuamme aamupalan lähdimme kotimatkalle. Tällä kertaa aamu oli sumuinen, joten Levin huipulla emme sitten käyneetkään. Ajelimme Kittilän kautta Rovaniemelle, jossa kävimme Napapiirillä Joulupukin pajakylässä kahvilla ja ostoksilla.

Rovaniemeltä matkamme jatkui Ranuan kautta Pudasjärvelle, jossa pidimme seuraavan tauon. Tauon jälkeen jaksoimmekin ajella Puolangan ja Paltamon kautta Kontiomäen Shellille, jossa vielä ruokailimme. Tämän jälkeen matka jatkui kotipaikkakunnille, joille saavuimme illalla.

- Sari

Syyskuulumisia

2010-11-02T21:15:00.009+02:00

Näin se syksy on vain vierähtänyt vauhdilla ja vihdoinkin olemme saaneet päivitettyä kaikki kesämatkojen kuulumiset tänne blogiin. Sari reissusi koko syyskuun ahkerasti Lapissa ruskamatkoilla, ja ainakin Hammerfestin sekä Pykeijan matkoista on tulossa tuonnempana juttua tänne. Kuulemma oli ollut hieno ruska Lapissa!

Nyt marras-joulukuussa on edessä useita teatterimatkoja sekä suositut matkat Tampereen käsityömessuille. Ensi vuoden puolella on myös tasaiseen tahtiin teatterimatkoja: kestosuosikin Kvartetin ohella teatterinystäviä hemmotellaan muun muassa Tampereella Chicago-musikaalilla ja Hämeenlinnassa ”Niskavuori – Loviisan tarina” -juhlanäytöksellä. Huhtikuinen hiihtomatka Saariselälle on myös jo myynnissä ja se kannattaakin varata ajoissa, jos mielii Lapin keväthangille hiihtelemään. Lisätietoja matkoista löytyy tuttuun tapaan nettisivuiltamme ”Tulevat matkat” -kohdasta. Matkaideoita otamme myös mielellämme vastaan - niitä voi vaikka kirjoitella tänne blogiinkin!

Elokuussa kuvasimme yritysesittelyvideota ja tässä se olisi nyt vihdoin nähtävillä:

Mukavaa alkutalvea ja joulunodotusta toivottaen,

Hanne-Mari ja muu Ahosen poppoo

Rauman Pitsipäivät 26.-27.7.2010

2010-10-29T11:08:00.019+03:00

Heinäkuun lopulla suuntasimme länsirannikolle Raumalle, jossa oli tuolloin menossa 40. kerran järjestettävä Pitsiviikko. Kyydissämme olikin useita pitsinnypläyksen harrastajia, joille riitti näkemistä monissa Pitsiviikon eri näyttelyissä ja tapahtumissa. Perille saavuimme jo hyvissä ajoin iltapäivällä, joten maanantai-illan aikana moni ehti käydä näyttelyissä ja ostaa kotiin viemiseksi pitsinnypläystarvikkeita.

40. juhlavuonna Rauman Pitsiviikko teki yhteistyötä Itävallan nypläys- ja pitsitaiteen yhdistyksen kanssa, mikä näkyi erityisesti Vanhan Raatihuoneen näyttelyssä.

Tiistaiaamuna lähdimme paikallisoppaan johdolla tutustumaan Rauman kaupunkiin. Kiertelimme ensin bussilla kaupunkia ja näimme muun muassa kaupungin elinvoimaisen teollisuusalueen. Bussikierroksen jälkeen pääsimme tutustumaan kävellen Rauman vanhaan kaupunkiin, joka kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Ainutlaatuinen vanha kaupunki on kieltämättä paikkansa ansainnut kyseisellä listalla, sillä puutaloalue on harvinaisen yhtenäinen ja laaja.

Rauman Pyhän Ristin kirkossa on aina eräs vakioveisaaja

Kaupunkikierroksen jälkeen jäi vielä aikaa kierrellä vapaasti kaupungilla. Sää oli yllättävän pilvinen ja helteisiin tottuneena jopa koleahko.. ja samaan aikaan itäisemmässä Suomessa rikottiin kirkkaasti hellelukemia. Säätilan muuttumisen lämpimähköstä suorastaan trooppiseksi huomasi kotimatkan aikana; Rauman +19 asteen jälkeen Tampereella lämpötila hipoi 25 astetta, kun taas Jyväskylässä vielä iltaseitsemän aikaan lämpötila kieppui kolmissakymmenissä. Huh, hellettä!

- Hanne-Mari

Suomen ja Norjan Lappi 26.-30.7.2010

2010-10-09T19:01:00.021+03:00

Maanantai 26.7.2010

Lähdimme aurinkoisena maanantaiaamuna ajelemaan kohti pohjoista. Pidimme Pulkkilassa tauon ja jatkoimme matkaa Kemin kautta Tervolaan, jossa ruokailimme Neste Tervakuksassa. Maittavan aterian jälkeen ajelimme Rovaniemelle Napapiirille Joulupukin Pajakylään, jossa aina on jouluinen tunnelma. Napapiiriltä suuntasimme Kittilän kautta Leville, jossa kävimme Levin huipulla katsomassa mahtavia maisemia. Ilma oli kirkas, joten näkyvyys oli tosi hyvä. Maisemat nähtyämme ajoimme Levin matkailukeskukseen ja majoituimme hotelli Hullu Poroon.

Tiistai 27.7.2010

Tiistaiaamu oli sumuinen, kun lähdimme aamupalan jälkeen ajelemaan Pallastunturille, jonka luontokeskuksen auditoriossa me katsoimme luontofilmin alueen luonnosta, kasvistosta ja eläimistä. Näin saatiin vähän suuntaa sille, miltä siellä olisi näyttänyt, jos sumua ei olisi ollut. Jatkoimme matkaa Jerisjärven rannalle Tunturiporo-poronlihamyymälään, jonka ihana henkilökunta tarjosi ryhmälle kahvikupposet kahvia. Ajoimme Olostunturin kupeelta Muonioon, jossa pidimme rahanvaihtotauon. Norjan kruunuja vaihdettuamme jatkoimme matkaa Sonkamuotkaan Arctic Knifen matkamuistomyymälään ja Sannan edullisille munkkikahveille - ja taisi sieltä jokunen matkamuistokin mukaan löytyä. Sieltä matkamme jatkui käsivartta pitkin Kaaresuvannon kautta Kilpisjärvelle. Sumun vuoksi pystyimme vain kuvittelemaan, kuinka kaunis 1029 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava ”Jörö”, Saanatunturi, on. Kilpisjärveltä matka jatkui Norjan puolelle ja maisemat vaihtuivat jylhään vuoristoon. Ajelimme Skibotnin ja Nordkjosbotnin kautta Tromssaan, jossa majoituimme keskustassa sijaitsevaan Clarion Hotel Bryggeniin. Majoittumisen jälkeen nautimme päivällisen hotellin ravintolassa.

Keskiviikko 28.7.2010

Aamiaisen jälkeen lähdimme katsomaan Tromssan nähtävyyksiä paikallisen oppaan kanssa. Tromssan kaupungin keskusta sijaitsee saarella, jolla on pituutta noin 12 km ja leveyttä n. 2 km. Tromssa on Pohjoismaiden suurin Napapiirin pohjoispuolella oleva kaupunki ja se on myös vilkas kalastus- ja yliopistokaupunki. Tromssaa kutsutaan myös Pohjolan Pariisiksi. Me kävimme mantereen puolella katsomassa lähempää arkkitehtuuriltaan mielenkiintoista Jäämerenkatedraalia, jonka jälkeen ajelimme merensalmen yli takaisin Tromssan saarelle 1036 metriä pitkää siltaa pitkin. Kävimme katsomassa yliopistoalueen ja vierailimme Tromssan museon tiloissa, jonka jälkeen ajoimme keskustassa maanalaisessa tunnelissa pienen pätkän - kokemus sekin!

Opastuksen päätyttyä lähdimme suoraan ajamaan Bjerkveidetiin, josta ylitimme vuonon lautalla Svensbuhun. Näin saavuimme Lyngenin niemimaalle, joka jakautuu kahteen syvään osaan. Me ajelimme Lyngenin niemimaan pohjoisosassa 22 kilometrin matkan tullen Lyngseidetin kylään, joka sijaitsee Lyngenvuonon rannalla. Sieltä ylitimme vuonon lautalla toivoen parempaa ilmaa ja alhaalla olevien pilvien haihtumista. Saavuimme Kaivuonon hallintokeskukseen Olderdaleniin, josta jatkoimme matkaa bussilla Nordreisan kuntaan kuuluvaan Storslettiin. Matkalla olisi pitänyt näkyä huikaisevia maisemia Lyngenvuonon yli Lyngenin Alpeille, mutta tällä kertaa ilma oli suttuinen ja pilvet mököttivät alhaalla. Storsletissä pidimme vielä virkistävän kahvitauon Bio´s Cafe -nimisessä kahvilassa. Matka jatkui Naavuonon kunnan kautta Altaan. Pyörähdimme kierroksen Altan keskustassa ja majoituimme Rica Hotel Altaan. Majoittumisen jälkeen nautimme päivällisen valtavista buffet-pöydän antimista.

Torstai 29.7.2010

Runsaan aamupalan jälkeen lähdimme usvaisesta Altan kaupungista. Altasta lähtevä tie nousee vähitellen ja sen varrella olevan kanjonin jylhyys ja ympärillä olevien tuntureiden suuruus on vaikuttava näky. Maisemat muuttuivat vähitellen tasaisemmiksi, kun ajelimme Kautokeinon kautta Suomen puolelle Enontekiöön. Enontekiöstä jatkoimme matkaa Peltovuoman ja Raattaman kautta Leville ja sieltä edelleen Kittilään, jossa ruokailimme hotelli Kittilässä. Tuntui hurjalta kun Kittilässä oli silloin lämmintä n. 16 astetta ja samaan aikaan meille tuli viestiä, että täällä Savossa lämmintä oli peräti huimat 36 astetta. Aikamoinen lämpötilaero! Tauon jälkeen suuntasimme Sodankylän ja Luoston kautta Pyhätunturille, jossa majoituimme hotelli Pyhätunturiin.

Perjantai 20.7.2010

Perjantaiaamu oli aurinkoinen ja lämmin. Saksalaisten seurassa nautitun aamiaisen jälkeen lähdimme kotimatkalle Kemijärven kautta Rukalle, jossa kävimme katsomassa Rukan uutta keskustaa ja pidimme samalla myös kahvitauon. Monelle maistuikin Pitäjän Pirtin vastaleivotut

valtavan suuret munkit. Rukalta jatkoimme matkaa Kuusamon kautta kohti Suomussalmea, mutta ennen Suomussalmea pysähdyimme vielä katsomaan turvepäistä Hiljaista Kansaa, joka on tanssija ja koreografi Reijo Kelan vaikuttava teos tien varrella. Nähtyämme turvepäät lähempää matkamme jatkui Suomussalmelle, jossa kävimme Kiantajärven rannassa sijaitsevassa Jalonniemi-talossa. Pienten ostosten jälkeen jatkoimme matkaa Kontiomäen Shellille, jossa ruokailimme ja niinpä jaksoimme loppumatkan helteisille kotipaikkakunnille.

Lapin tunturien ja Norjan jylhien vuorten maisemat ovat aina näkemisen ja kokemisen arvoisia.

Tromssan oppaalta kuulimme, että koko kesä on ollut tuolla seudulla aika viileää ja epävakaista, joten meidän reissun aikana ei valitettavasti tapahtunut muutosta Norjan puolella. Mutta näinhän se on, että jos kerran käy Lapissa, niin sinne tekee mieli myös uudestaan. Joten varmasti tulemme vielä joskus näkemään aurinkoisia Lapin maisemia.

- Sari

Oulu ja 7 sillan saaristo 21.-23.7.2010

2010-09-20T17:00:00.019+03:00

Keskiviikko 21.7.2010

Lähdimme varhain keskiviikkoaamuna ajelemaan Pulkkilan kautta Oulunsalon lauttasatamaan, josta autolautta Merisilta vei meidät Hailuodon saarelle. Saavuttuamme Perämeren suurimpaan saareen Hailuotoon meitä olikin jo terhakka opas vastassa. Saimme aluksi oppaalta pikaisen tietopaketin saaresta sillä aikaa, kun odottelimme kahvin valmistumista. Lämmin kahvi ja wiener maistuivatkin, kun tuuli tuiversi saarella aika viileästi. Kahvitauon jälkeen ajelimme saaren n. 30 kilometriä pitkää päätietä pitkin, ja samalla kuulimme oppaan mielenkiintoisia tarinoita Hailuodosta. Vierailimme myös Hailuodon kirkossa. Tie päättyi Marjaniemeen, jossa kävimme käsityöliikkeessä. Palailimme takaisin samaa tietä lauttasatamaan ja vähitellen matka jatkui Oulun keskustaan, jossa yövyimme Scandic Oulussa.

Torstai 22.7.2010

Seuraavana aamuna ajoimme Raahen ja Kalajoen Hiekkasärkän kautta Kokkolaan, jossa teimme pienen kaupunkikierroksen ja kävimme tutustumassa 1460-luvulta peräisin olevaan keskiaikaiseen Kaarlelan kivikirkkoon. Kuvatuimpana kohteena taisi olla kirkossa säilytettävä maan vanhimpiin kuuluvaa vaivaisukko, joka on vuodelta 1784.

Kokkolasta matkamme jatkui 7 sillan saaristotietä pitkin Pietarsaareen, jossa kävimme aluksi ruokailemassa ja sen jälkeen tutustuimme paikkakuntaan paikallisoppaan johdolla. Pietarsaaressa oli Jaakon päivät tuolloin menossa; tällöin oli aistittavissa todellista markkinameininkiä, ja paljon olikin porukkaa liikkeellä. Me lähdimme kiireen vilkkaa pois hulinan keskeltä ja suuntasimme kohti Uusikaarlepyytä, jossa tutustuimme Zacharias Topeliuksen lapsuudenkotiin, Kuddnäsin museoon. Uusikaarlepyystä ajelimme Vaasaan, jossa majoituimme Radisson Blu Royal hotelliin.

Perjantai 23.7.2010

Perjantaipäivä alkoi meillä Vaasan nähtävyyksiin tutustumisella. Katselimme keskustaa paikallisoppaan johdolla ja kävimme Vanhassa Vaasassa vierailemassa entisessä hovioikeuden talossa eli nykyisessä Mustasaaren kirkossa.

Ajelimme myös komeaa 1045 metriä pitkää Raippaluodon siltaa pitkin ja näin käväisimme myös saariston puolella. Kaksi ja puolituntisen Vaasan opaskierroksen jälkeen suuntasimme Seinäjoelle, jossa ruokailimme ja jatkoimme retkeämme Seinäjoen oppaan johdolla tutustuen esim. Alvar Aallon suunnittelemaan Lakeuden Ristin kirkkoon. Opastuksen jälkeen alkoi kotimatka Lapuan, Alajärven ja Viitasaaren kautta.

Näimme ja kuulimme paljon tuon kolmen päivän aikana eri kohteista. Täytyy sanoa, että kyllä Pohjanmaan nähtävyyksiin kannattaa myös käydä tutustumassa.

- Sari

Kartanokierros 19.-20.7.2010

2010-09-08T16:11:00.025+03:00

Ma 19.7.2010

Lähdimme aamulla varhain ajelemaan kohti Elimäkeä, jonne saavuttua kävimme aluksi ruokailemassa Alppiruusussa. Ruokailun jälkeen jaksoimmekin aloittaa tutustumisen päivän käyntikohteisiin. Tutustuimme aluksi Moision historialliseen taidekartanoon, jonka on suunnitellut Carl Ludvig Engel.

Tätä kaksikerroksista empirerakennusta ovat 400-vuotisen historian aikana isännöineet vahvat aatelissuvut. Opas kertoi eri aikakausien omistajista ja heidän elämistään. Taidenäyttelyssä oli tällä kertaa Johanna Oraksen teoksia esillä.

Elimäeltä suuntasimme Porvoon kautta Helsingin Herttoniemeen, jossa vierailimme Herttoniemen kartanossa. Tämän kartanon historia ulottuu jo 1500-luvulle.

Oppaan kertoessa kartanon historiaa tutustuimme aluksi kartanon sisätiloihin ja sen jälkeen Herttoniemen kartanon puutarhaan ja puistoon, jotka muodostavat puutarhataiteellisesti ainutlaatuisen kokonaisuuden.

Barokkihenkiseen muotopuutarhaan kuuluvat pitkät puukujat ja koristeistutukset. Ei mikään ihme, että niissä maisemissa on myös kuvattu esim. elokuvaa Kulkurin valssi. Vierailun jälkeen ajoimme Helsingin keskustaan ja majoituimme Sokos Hotel Presidenttiin.

Ti 20.7.2010

Runsaan aamiaisen jälkeen lähdimme Karjaalle Mustion Linnaan, johon tutustuimme Kerstin oppaan kertoessa elävästi Linnan historiasta.

Opas kertoi mielenkiintoisista henkilöistä, jotka liittyvät Mustion Linnaan. Linnassa nähtiin maalauksia, koristeltuja kaakeliuuneja, kustavilainen kalustus ja alkuperäiset parkettilattiat.

Kävimme myös kävelemässä suuressa puistossa, joka ympäröi puista päärakennusta. Puistossa on polkuja, huvimajoja, romanttisia siltoja ja patsaita. Puistossa on myös monia eksoottisia, Suomessa epätavallisia puita eri puolilta maailmaa.

Tämän mielenkiintoisen vierailun jälkeen jatkoimme matkaa Lohjalle Virkkalaan. Olimme vähän etuajassa mutta opas otti meidät mielellään vastaan. Opastetun kierroksen aikana tutustuimme edesmenneen valtioneuvos Johannes Virolaisen merkittävään elämäntyöhön valtakunnan politiikassa, karjalaisten parissa, merkittävänä kirjailijana ja maanviljelijänä Vironperällä yhdessä vaimonsa Kyllikki Virolaisen kanssa. Talossa on esillä Johanneksen lahjaesineistöä virallisilta valtiovierailuilta ja kotimaisilta puhujamatkoilta. Siellä oli upeita astiastoja, lasiesineitä, kunniakirjoja yms. Näytillä on myös Kyllikki Virolaisen juhlapukuja ja pukukoruja.

Kävelimme vielä puutarhan kautta bussin kyytiin. Ennen ruokailua piipahdimme Lohjan hautausmaalla katsomassa Johannes ja Kyllikki Virolaisen hautaa, ja joku ehti käydä pikaisesti Pyhän Laurin kirkossa. Ruokailun jälkeen lähdimme kotimatkalle ja kotipaikkakunnille saavuimme illalla.

- Sari

Pohjoista saaristotietä Ahvenanmaalle 14.-16.7.2010

2010-08-26T15:52:00.025+03:00

Keskiviikko 14.7.2010

Aikainen keskiviikkoaamu oli aurinkoinen ja lämmin, kun pakkasimme kuljettaja Ismon kanssa

Ahvenanmaalle lähteviä tavaroita mukaan. Saatuamme matkustajat kyytiin suuntasimme kohti Lounais-Suomen rannikkoa. Puolen päivän aikoihin vähän ennen Huittista meidät yllätti raju sadekuuro, joka kesti onneksi vain hetken eikä Huittisten Seurahuoneelle saavuttuamme siitä ollut meille haittaa. Huittisiin kun kerran olimme menossa syömään, niin oli hyvä kertoa tarina ”Hullusta miehestä Huittisista, joka syö enemmän kuin tienaa”. No, me emme nyt niin paljon ehtineet syödä, sillä matka jatkui Euran, Laitilan, Uudenkaupungin ja Taivassalon kautta Kustaviin, josta oli ensin hyvin lyhyt lossimatka. Rantauduttuamme ajoimme Vuosnaisten lauttasatamaan, josta alkoi 35 minuutin lauttamatka M/S Viggenillä Brändöön saaristoon.

Saavuttuamme Åvan satamaan ajelimme hiljakseen nauttien kauniista saaristomaisemista Hotelli Gullvivanin pihaan. Hotellin henkilökunnasta olikin jo suomenkielinen työntekijä meitä vastassa ja pääsimme majoittumaan hotellin huoneisiin ja mökkeihin. Päivän päätteeksi oli vielä mahdollisuus osallistua yhteiseen illanviettoon rannalla. Ismo ja minä paistoimme makkaraa, joka myös tuntui maistuvan melkein jokaiselle. Illan kruunasi, kun kuljettaja Ismo otti kitaransa kainaloon ja lauloi meille. Lauluun saimme myös me muut osallistua mukaan. Illanvieton jälkeen olikin hyvä fiilis mennä lämpimään huoneeseen, suihkuun ja nukkumaan… sillä seuraavana aamuna olisi jälleen aikainen herätys.

Torstai 15.7.2010

Aikaisen aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat bussiin ja lähdimme hissukseen ajelemaan kohti Torsholman lauttasatamaa. Ilma oli mahtava ja se sai saaristomaisemat näyttämään entistä kauniimmilta. Brändöhän koostuu yli tuhannesta saaresta ja luodosta. ”Veden päälle” rakennettu tie- ja siltaverkosto on elämys jo itsessään, minkä mekin huomasimme. Torsholman satamasta pääsimme 2,5 tunnin merimatkalle M/S Alfågelnilla. Matkalla pysähdyimme Lappoon, Kumlingenin ja Enklingenin satamissa, mutta meidän matka jatkui perille Hummelvikiin saakka. Mahtavien maisemien lisäksi lauttamatkasta jäi hyvin mieleen kuinka yritin ties miten monta kertaa ottaa hyvää kuvaa Ahvenanmaan lipusta – siinä kuitenkaan onnistumatta.

Hummelvikin satamassa meitä vastassa oli paikallisopas Merja, jonka johdolla lähdimme kiertämään noin viideksi tunniksi Ahvenanmaan maaseutua. Merja kertoi meille faktatietoa ja mielenkiintoisia tarinoita Ahvenanmaasta sekä kävimme paikoissa, jotka kuuluvat vahvasti Ahvenanmaan historiaan. Näimme muun muassa Bomarsundin linnoituksen alueen rauniot. Alueella on hyvä opastaulu ja kuva linnoituksesta ennen sen tuhoutumista. Kävimme myös ylhäällä katsomassa Notvikin puolustustornia, jossa jykevät tykit sijaitsevat.

Jan Karlsgårdensin alueella ravintola Wärdshusissa oli mahdollisuus maistaa kuuluisaa Ahvenanmaan pannukakkua. Pienen odottelun jälkeen kaikki halukkaat saivat nautiskella tätä herkkua.

Kastelholman Linna sijaitsee myös tällä alueella ja näimme sen matkalla kun lähdimme Eckeröhön, Ahvenanmaan läntisimpään kuntaan. Opas kertoi tarinaa postimiehien joskus surullisestikin päättyneistä matkoista, kun he kuljettivat postia Ahvenanmeren yli Ruotsin Grisslehamnista Eckeröhön.

Maarianhaminaan päästyämme katselimme vielä kaupungin nähtävyyksiä. Maarianhaminassa olikin tuolloin menossa Meripäivät, joten porukkaa oli paljon liikkeellä. Maarianhaminassa majoituimme Hotelli Cikadaan, minkä jälkeen lähdimme ruokailemaan n. 3 km:n päähän Solhemiin. Saimme nauttia hyvistä ja maukkaista noutopöydän antimista, jossa oli vivahdus saaristolaisuutta. Bussilla palasimme takaisin hotellille, ja loppuilta olikin omatoimista vapaata aikaa tutustua keskustaan.

Perjantai 16.7.2010

Perjantaina aamupäivällä oli vielä vapaata aikaa. Pakkasimme tavarat bussiin klo 12.00 ja siirryimme Länsisatamaan, josta moni lähtikin juuri sopivasti lähdössä olevan kaupunkijunan kyytiin. Pommern-museolaivassa useat olivatkin käyneet jo aikaisemmin. Iltapäivällä lähdimme Viking Linen Isabellalla merimatkalle Turkuun. Laivamatka meni hyvin ja jokainen nautti omalla tavallaan laivan tarjoamista palveluista.

Laivan saavuttua Turkuun ja tiettyjen toimenpiteiden jälkeen pääsimme vähän myöhässä kotimatkalle. Kotimatka taittui vähitellen yötä myöten ja saavuimme aamuyöllä kotipaikkakunnille.

Mukava reissu – ihan kuin miniulkomaanmatkalla olisi käynyt!

- Sari

Kuulumisia konttorilta ja Tahkolta

2010-08-18T16:55:00.009+03:00

Tänään oli jännä päivä! Autot oli pesty kiiltokuvakuntoon ja kuljettajatkin kammanneet tukkansa erityishyvin; kuvasimme nimittäin Tahkolla yrityksestämme mainosmateriaalia. Tämän päivän tuotos pitäisi olla nähtävillä nettisivuillamme todennäköisesti syyskuun loppuun mennessä. Ohessa pari kuvaa kuvauksista:

Kylläpä kelpaa ajella näissä meidän Nilsiän upeissa maisemissa!

Nyt on kesän reissut ohi ja olemme ehtineet hieman Sarin kanssa olla konttorillakin. Kiirettä kuitenkin pitää Sarilla ruskamatkoja valmistellessa! Hammerfestin matka onkin jo täynnä, samoin kuin Tromssan ruskamatkalle löytyy enää vain muutama paikka. Sen sijaan muille ruskamatkoille on enemmän paikkoja vielä vapaana. Ruskamatkojen jälkeen lokakuusta eteenpäin onkin sitten paljon teatterimatkoja: muun muassa Helsinkiin Kvartettiin, Viimeiseen valssiin ja Päällystakki-esitykseen. Tampereella puolestaan päästään seuraamaan Eila ja Esko Roineen tähdittämää ”Eila, Rampe ja huonot keenit” -näytelmää ja päivänmatkat vievät teatterinystäviä muun muassa Jyväskylään ja Savonlinnaan. Ohjelmassa on myös syyslomamatkoja Tallinnaan, Tukholmaan ja Helsinkiin, sekä loppusyksystä muun muassa messumatkoja Tampereelle ja Turkuun. Nyt vain sitten syksyn matkoja tilailemaan!

Katri onkin jo suunnannut Porvooseen opiskelemaan matkailua, joten hän pyysi välittämään lämpimät kiitokset ja terveiset teille kaikille matkoilla olleille! Kesältä on kertynyt unohtumattomia ja mukavia muistoja, joille jaksaa hymyillä vielä pitkälle talvellakin. Myös minä lähden ensi viikolla takaisin Turkuun kauppatieteiden opintojeni pariin, mutta sitä ennen yritän ehtiä päivitellä tänne blogiin tunnelmia loppukesän matkoilta.

- Hanne-Mari

Saaristomeren kierros 21.-23.7.2010

2010-08-13T13:01:00.022+03:00

Pienten käynnistymisvaikeuksien jälkeen pääsimme keskiviikkoaamuna matkaan kohti Suomen Turkua. Perillä olimme jo iltapäivällä, joten illalla jäi mukavasti aikaa nautiskella kauniista kesäillasta Turussa. Muun muassa Aurajoen varrella lilluvat idylliset jokilaivat houkuttelivat monia meidän ryhmäläisiä nautiskelemaan lämpimästä illasta.

Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin paikallisen oppaan johdolla kiertämään Saariston rengastietä. Aloitimme kierroksen Kustavista, josta edellisviikolla kolhuja saanut yhteysalus m/s Aurora siivitti meidät turvallisesti Iniöön. Sieltä matka jatkui maisemia ihaillen ja saaristolaisoppaan mielenkiintoisia tarinoita kuunnellen kohti Houtskaria. Mossalaan rantauduttuamme ajoimme pätkän Suomen kapeinta virallista maantietä, ja kieltämättä kapealta se tuntuikin. Välillä ihan kauhistutti, kun vastaan sattui tulemaan toinen isompi auto.. mutta kolhuitta kuitenkin selvittiin!

Houtskarissa pysähdyimme kirkonkylän saaristomuseossa, jossa havainnollistettiin entisaikojen elämää esittelemällä veneitä ja muita merenkulkuun liittyvää esineistöä.

Myös Houtskarin kansallispuku oli nähtävissä yhdessä kotiseutumuseon rakennuksista.

Kellon lähestyessä kahta olikin jo sopiva aika lounaalle, jonka nautimme Houtskarin Näsbyssä kelluvassa ravintola Emmassa.

Ruokailun jälkeen matka jatkui edelleen Korppoon puolelle, jossa pysähdyimme kirkonkylällä. Kirkko oli kaunis, ja tarttuipa torilta mukaan aitoa saaristolaislimppuakin!

Korppoosta jatkoimme Nauvoon, jossa Majatalo Martassa nautittujen kahvien jälkeen jäi hyvin aikaa kierrellä Nauvon vierasvenesataman puodeissa.

Viimeisenä stoppina kierroksellamme oli Parainen. Siellä kävimme ihmettelemässä Paraisten kalkkikivilouhosta näköalatasanteelta ja teimme myös pienen kiertoajelun. Oppaamme Oona Johansson sattui olemaan Paraisilta, joten mikäs siinä kuunnellessa paikkakuntalaisen tarinoita kotikaupungistaan. Ylipäätänsä tällaisella kierroksella saaristossa asuvan oppaan tietämys on ehdotonta; näin päivän kierroksesta saa irti paljon enemmän paikallisen monipuolisia tarinoita kuuntelemalla kuin että itse vain ajaisi autolla saaren saarelta läpi. Toki saariston tarkempi tutkiminen vaatisi omatoimisen, monipäiväisen kiertämisen omalla autolla, pyörällä tai vaikkapa veneellä, mutta mielestäni tällainen päivän kierros paikallisoppaan johdolla antaa erinomaisen ja kattavan kuvan Turun saaristosta. Kilometrejä päivälle kertyi noin 250, siltoja ylitettiin yli kymmenen ja lossi- sekä lauttaylityksiäkin rengastiellä oli yhteensä yhdeksän. Tiivis mutta äärimmäisen mielenkiintoinen päivä takana!

Perjantaina ennen kotimatkalle lähtöä käväisimme Suomen kesäpääkaupungissa Naantalissa, jossa jäi vapaata aikaa kierrellä kirkon lisäksi myös vilkkaan vierasvenesataman läheisissä putiikeissa sekä kahviloissa. Puolenpäivän aikaan meille oli varattu opastettu kierros Kultarannassa, jossa tunnin aikana saimme ihastella mahtipontisen puutarhan loistoa sekä kuulla historiaa ja nykypäivän tarinoita Tasavallan presidentin kesäasunnosta.

- Hanne-Mari

Helsinki, vko 28

2010-08-02T16:35:00.012+03:00

Olin itse koko viikon Jukan kanssa Helsingissä; ensin 12.-13.7.2010 kahden päivän matkalla ja sitten 14.-16.7. kolmen päivän reissulla. Aurinko porotti joka päivä kirkkaalta taivaalta ja hellelukemat menivät kirkkaasti rikki. Linja-autossammehan oli tietenkin ilmastointi, joten matkan taittaminen kohti maamme pääkaupunkia meni kuitenkin miellyttävästi.

Helsingin matkat ovat aika mukavan omatoimisia; mahdollista on lähteä Linnanmäelle sekä Suomenlinnaan tai Korkeasaareen, tai sitten vain seikkailla omatoimisesti Helsingissä missä itse kukin tahtoo. Kolmen päivän reissulla oli myös mahdollisuus osallistua lähes kolmetuntiselle kiertoajelulle, jonka aikana pysähdyimme tutustumaan muutamiin Helsingin nähtävyyksiin.

Kallioon louhittu Temppeliaukion kirkko on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Kirkon erinomainen akustiikka pääsi oikeuksiinsa, kun paikanpäällä musisoinut pianisti soitti kaunista taustamusiikkia.

Temppeliaukion kirkon vierailun jälkeen musisointi sai vain jatkoa, kun Sibelius-monumentin luona pari puhallinsoittajaa vastaanotti turisteja kajauttelemalla ilmoille kansallissäveltämme tunnetuimpia kappaleita. Hieno idea! Etenkin useat ulkomaalaiset turistit olivat haltioissaan.

Sibelius-monumentilta ajelimme Mäntyniemen ja Tamminiemen kautta aivan ydinkeskustaa kohden Mannerheimintien ihmisvilinää ihmettelemään. Bussin ikkunasta saa hyvin kokonaiskuvan kaupungista, mutta eri nähtävyyksien tarkempaan tutustumiseen saa varata reilusti aikaa. Nyt keskityimmekin vain pintaraapaisuun sekä tunnetuimmissa mutta ilmaisissa kohteissa vierailuun. Muun muassa Senaatintori ja Tuomiokirkko kuuluvat ehdottomasti Helsingin symboleihin.

Myös ortodoksinen Uspenskin katedraali on käymisenarvoinen kohde, sillä tunnelma siellä on aivan erilainen kuin luterilaisessa kirkossa.

Kauppatorilla riitti vilinää – niin kuin aina näin kesän matkailusesongin aikaan.

Kaiken kaikkiaan mukava viikko helteisessä Helsingissä!

- Hanne-Mari

Kotka, Loviisa, Porvoo 12.-13.7.2010

2010-07-27T15:49:00.024+03:00

Varhain heinäkuisena maanantaiaamuna alkoi matkamme kohti Suomen etelärannikkoa. Ryhmän koko pieneni viimehetkillä ja sen seurauksena matkasimmekin tunnelmallisella pikkubussilla. Matkan varrella pysähdyimme muutaman kerran, ennen kuin saavuimme Kotkaan Langinkosken keisarilliseen kalastusmajaan. Vastassa meitä oli kuuma auringonpaiste ja muutaman asteen yli kolmenkymmenen kohonnut lämpötila. Kosken tuuli viilensi onneksi hieman ja puut tarjosivat varjopaikkoja matkalaisille.

Kaupunkioppaamme saapui myös kalastusmajalle ja tutustuimme tähän arvokkaaseen rakennukseen ja sen ympäristöön hänen johdollaan. Venäjän keisari Aleksanteri III:n 1800-luvun lopulla rakennuttama kalastusmaja toimi keisariperheen kesäasuntona, jossa keisari kuljeskeli vapaasti luonnossa ja kalasti Langinkoskesta ruokaa perheelleen. Alkuperäisenä säilynyt sisustus henkii keisariajan tunnelmaa ja koko rakennus huonekaluineen ja astiastoineen on vaikuttava näyte suomalaisten kädentaidoista. Koko alue kun on ainoastaan suomalaisten rakentamaa.

Langinkoskelta jatkoimme bussilla oppaan selostuksella Kotkan kaupunkikerroksella, jonka aikana näimme muun muassa Kotkan sataman, kauniita puistoja sekä upeita veistoksia, joita Kotkan kaupunki tarjoaa ohikulkijoille useita.

Kaupunkikierroksen lopuksi tutustuimme oppaan johdolla Sapokan vesipuistoon, joka loisti värikkäänä upeine kukkaistutuksineen. Opas kertoi laajasti ja ammattitaitoisesti kasveista ja kierroksen aikana hän näytti ryhmällemme erään todella harvinaisen kasvin sijainnin istutusten keskellä. Kiitimme opasta kattavasta kierroksesta ja ajoimme ravintola Keisarinsatamaan lounaalle.

Saatuamme vatsat täyteen maukasta kotiruokaa menimme Maretariumiin, joka on Suomen ensimmäinen kansainväliset mitat täyttävä akvaariotalo.

Maretariumissa pääsi ihailemaan lähietäisyydeltä kotimaamme vedenalaista elämää ja akvaariotalon keskellä olevaa valtavaa allasta pystyi tarkastelemaan niin ylä- kuin alakerrastakin. Myös kalojen akvaariot oli rakennettu elävästi kalojen ympäristön mukaisesti myös ulkoapäin, mikä toi myös asiakkaille aidon tunnelman kalojen elinympäristöstä.

Kotkasta jatkoimme matkaa kohti Porvoota, matkan varrella poikkesimme kuitenkin myös Loviisaan, jossa ajoimme pienen kaupunkikierroksen nähden keskustan toriympäristöä, satamaa sekä vanhoja puutaloja vehreine pihoineen. Porvoossa majoituimme kylpylähotelli Haikon kartanoon, joka on monipuolinen majoituspaikka kauniilla paikalla muutaman kilometrin etäisyydellä Porvoon keskustasta.

Illalla oli mahdollisuus esimerkiksi liikkua Haikon luontopoluilla ja kartanon alueella, johon kuuluu myös oma uimaranta. Aamulla aurinko paahtoi täydellä kuumuudella jo aamiaiselle mennessä ja luonnon helmassa sijaitseva kartano loisti kauniina viheralueineen.

Runsaan kartanoaamiaisen jälkeen lähdimme Porvoon keskustaan, jossa tutustuimme ensimmäiseksi Runebergin kotiin oppaan johdolla. Opas kertoi laajasti talon historiasta ja Runebergin perheen elämästä. Talo oli huonekaluineen alkuperäisyydessään ja jopa suuri osa talossa olevista huonekasveista on juurrutettu Fredrika Runebergin omista kasveista. Lämminhenkisen kodin katseenvangitsijana on olohuoneessa oleva hopeamalja, joka on vielä tänäkin päivänä Runebergin suvun omistuksessa. Tämä arvokas malja siirtyy suvussa aina perheen vanhimmalle pojalle. Runebergin makuuhuoneessa pystyi mukautumaan runoilijan elämään kuuroutuneena, kun sängyn päässä oleva peili näyttää edelleenkin kadulle, mistä silloiset ohikulkijat tervehtivät kunnioittavasti sängyssä lepäävää runoilijaa.

Runebergin pihan puutarhassa on lukuisia kasveja ja runoilijan vaimo Fredrika viihtyi puutarhassa paljon pitäen sen siistissä ja hyvässä kunnossa.

Porvoon kaupunkikierros jatkui paikallisen oppaan johdolla ensin kiertäen bussilla kaupunkia hieman laajemmin, nähden muun muassa Runebergin haudan ja Porvoon jokirantaa, ja sen jälkeen kierros jatkui kävellen vanhassa kaupungissa. Kävimme Porvoon tuomiokirkossa ja opas kertoi kattavasti vanhan kaupungin historiaa paljastaen myös todennäköisimmän syyn kaupungin tuhonneen palon synnystä.

Opaskierroksen jälkeen jäi vielä aikaa tutustua joko Porvoon vanhaan tai uudempaan kaupunginosaan omatoimisesti. Kierrettävää riitti ja vanhan kaupungin pienet putiikit houkuttelivat kulkijoita sisälle ihastelemaan kauniita käsitöitä ja muita matkamuistoja.

Kotimatkalla poikkesimme Jaalaan Verlan tehdasmuseoon. UNESCON maailmanperintökohde Verla on toimintansa lopettanut pahvitehdas, joka sijaitsee kauniilla paikalla järven rannalla.

Tutustuimme museoon opaskierroksen merkeissä katsoen ensin tehtaan viimeisinä työpäivinä kuvatun filmin ja sen jälkeen opas johdatti ryhmäämme tehtaassa kertoen tarkasti, kuinka maailmankuulu ja laadukas pahvi valmistettiin. Tehtaan koneet ovat samoilla paikoilla kuin tehtaan lakkautuessa ja opaskierroksella pääsi selkeästi sen aikaiseen tunnelmaan. Tämän ainutlaatuisen nähtävyyden jälkeen suuntasimmekin jo kotia kohti.

- Katri

Savonlinna, Kerimäen puukirkko 1.7.2010

2010-07-27T15:29:00.011+03:00

Lähdimme kesäisenä torstaiaamuna virkeiden matkalaisten kanssa Savonlinnaan. Matka sujui nopeasti ja ajoimme perillä torille, jossa oli mahdollisuus tehdä ostoksia torikojuilla. Tarjolla oli monenlaista tavaraa, kuten koruja, vaatteita, päähineitä, laukkuja, kukkia, marjoja ja vihanneksia. Aikaa jäi myös aamupäiväkahveille ja kahvileipänä oli tietenkin maistettava aitoja Savonlinnalaisia lörtsyjä.

Torin laidalta matkustajasatamasta nousimme m/s Elviiran kyytiin, joka tarjosi upean maisemaristeilyn kauniissa Pihlajaveden saaristossa. Reitti kulki muun muassa Olavinlinnan ohi, joka oli vaikuttava näky vesiltäkin katsottuna. Tunnin kestoisen risteilyn aikana kuulimme myös kattavan tietopaketin Savonlinnasta sekä Saimaan vesistöalueesta.

Risteilyn jälkeen siirryimme Olavinlinnaan, jossa oli mahdollisuus osallistua linnan opastetulle kierrokselle. Linnoitusta alettiin rakentaa 1400-luvun loppupuolella Savon alueen turvaksi ja se kätkee sisälleen keskiaikaista, niin arkisten askareiden kuin tykkien jylinän tunnelmaa.

Nykyään matkailukohteena olevaa Olavinlinnaa käytetään muun muassa Oopperajuhlien järjestyspaikkana, minkä huomasi meidänkin siellä vieraillessa. Tämän kesän Oopperajuhlat olivat siis ovella, ja saimme kuulla sivuohjelmana käyntimme ajan Carmen-oopperan kenraaliharjoituksia.

Savonlinnasta matkamme jatkui Kerimäelle, jossa poikkesimme Kerimäen puukirkossa. Se on maailman suurin puukirkko, jonne seisomapaikkoineen mahtuu jopa 5000 ihmistä. Pienen kylän mahtava kirkko on käynnin arvoinen kohde ja herättää välittömästi kokonsa puolesta huomiota.

Miksi sitten on rakennettu näin valtava kirkko näin pienelle kylälle? Kyse ei suinkaan ole mittausvirheestä, vaan 1800-luvun puolivälissä on Kerimäellä ollut nykypäivää enemmän asukkaita ja suunnitteluvaiheessa on tavoitteeksi asetettu, että puolet pitäjän asukkaista mahtuisi kerralla kirkkoon.

Kerimäeltä suuntasimme kotimatkalle ja pidimme lyhyen tauon Varkauden Portissa. Sieltä jatkoimme kotipaikkakunnille jälleen muutamia kokemuksia rikkaampina.

- Katri

Taiteilijoiden jalanjäljillä Tuusulan rantatiellä 8.-9.7.2010

2010-07-25T11:24:00.022+03:00

Torstai 8.7.

Aamu oli kostean lämmin; oikein hengetön ilma vallitsi, kun lähdimme Nilsiästä kohti Järvenpäätä. Pienen alkusähellyksen jälkeen päivä jatkui ihan hyvin. Pidimme tauon Siiskosen kotileipomon kahvilassa Juvan ja Mikkelin puolessavälissä. Tuoreet leivonnaiset maistuivat ja jatkoimme virkeinä matkaa. Puolenpäivän aikoihin pidimme lounastauon Juustoportissa Mäntsälän seutuvilla. Lounaan jälkeen ajelimme Sibeliuksen musiikkia kuunnellen Järvenpäähän, jossa alkoi tiivis Taiteilijoiden jalanjäljillä -matka.

Ensin kävimme kirjailija Juhani Ahon Aholassa, jossa tajusimme, että meillä tulee olemaan hikinen iltapäivä – eihän vanhoissa taiteilijataloissa ole ilmastointia! No, jatkoimme Aholasta Jean Sibeliuksen Ainolaan, jossa opas kertoi Jeanin elämästä. Saimme myös katsella paikkoja ja puutarhaa itsenäisesti.

Seuraavana vuorossa oli Pekka Halosen Halosenniemi. Lämpöä riitti myös siellä, mutta sitkeästi paikan opas kertoi Pekan elämästä. Tämän jälkeen kävimme vielä itsenäisesti Halosenniemen huone huoneelta läpi.

Seuraavaksi ohjelmassamme oli vierailu Syvärannan Lottamuseossa, joka oli ilmastoitu, koska uusi rakennus oli vuodelta 1996. Se rakennettiin palaneen tilalle. Opas kertoi hyvin kattavasti Lottien työstä ja tärkeydestä. Samaan aikaan mustia pilviä kertyi taivaalle ja ukkonen tuntui jyskävän jossakin kauempana.

Kahvittelun jälkeen oli päivän viimeisen vierailun aika. Aleksis Kiven kuolinmökki on hyvin pieni, mutta näkemisen arvoinen kohde.

Matkamme jatkui Helsinkiin ja keskustaa lähestyessä alkoi valtava kaatosade. Sen seuraukset koimme majoittuessa Sokos Hotel Presidenttiin ja näimme vielä TV-uutisista, kuinka Helsinki tulvi.

Perjantai 9.7.

Lähdimme hotellilta runsaan aamiaisen jälkeen kohti Riihimäkeä, jossa kävimme tutustumassa Lasimuseoon. Museossa oli esillä vanhempaa sekä modernia lasitaidetta.

Riihimäeltä matka jatkui Hämeenlinnaan, jossa kävimme tämän reissun aiheeseen sopivassa kohteessa eli Sibeliuksen syntymäkodissa, joka sijaitsee aivan Hämeenlinnan keskustassa. Siellä saimme tietoa Sibeliuksen lapsuusajoista.

Vierailun jälkeen olikin jo lounastauon aika. Lounaan jälkeen ajoimme vielä Aulangon luonnonsuojelualueella ja sieltä jatkoimme lopulta kotimatkalle Lammin ja kauniin Pulkkilanharjun kautta. Tiet olivat mutkikkaita, mutta maisemat kauniita. Hartolassa pidetyn tauon jälkeen jatkoimme kotipaikkakunnille. Kokonaisuudessaan antoisa ja mielenkiintoisia käyntikohteita sisältänyt matka, johon luonnonvoimat (helteen muuttuminen kaatosateeksi) antoivat oman säväyksen!

- Sari

Turku & Seilin saari 29.6.-1.7.2010

2010-07-06T09:33:00.028+03:00

Tiistai 29.6.

Varhain tiistaiaamuna lähdimme lähes täydellä 54-hengen bussilla odotetulle Seilin saaren kierrokselle. Matka ei suinkaan rajoittunut pelkkään Seilin saarella käymiseen vaan sekä meno- että paluumatkan aikana pääsimme vierailemaan mitä mielenkiintoisimmissa kohteissa.

Ensimmäinen vierailukohteemme oli menomatkalla Sastamalassa Tyrvään Pyhän Olavin kirkko, jossa eläkepäiviä viettävä kirkkoherra Osmo Ojansivu kertoi värikkäästi ja erittäin monipuolisesti kirkon historiasta aina valistusajan jumalanpalveluksista 90-luvun tuhopolton jälkeisiin tunnelmiin saakka. Rautaveden rannalla upealla paikalla sijaitseva kirkko on kieltämättä Ojansivua lainatakseni helmi kirkkojen joukossa, sillä harvassa kirkossa tunnelma on vastaavanlainen kuin Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa.

Etenkin sisätilojen Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan uudet maalaukset olivat ainutlaatuisia ja kertoivat omaperäisellä tavalla tarinaa aina luomiskertomuksesta Kristuksen ylösnousemukseen.

Kattavan kirkkokäynnin jälkeen suuntasimme ruokailemaan Huittisiin, josta ravintola Seurahuoneella nautitun maittavan lounaan jälkeen ajelimme pienempää, kaunista maalaistietä pitkin Askaisissa sijaitsevaan Louhisaaren linnaan. Oli ihan virkistävää ajella välillä valtateiden sijaan hiljaisempia maanteitä pitkin; monet matkalla olleet ehtivätkin bongailla ja arvostella ohi vilahtaneiden maalaispihojen puutarhaistutukset ja sipulirivistöjen suoruuden.

Marsalkka Mannerheimin lapsuudenkotina tunnetuksi tulleessa Louhisaaren linnassa tutustuimme oppaan johdolla 1600–1800-luvun aikaiseen elämään kiertelemällä linnan monissa eri huoneissa.

Louhisaaresta oli vain lyhyt ajomatka Turkuun, jossa nopeahkon kaupunkikiertoajelun jälkeen majoituimme hotelli Seurahuoneelle.

Keskiviikko 30.6.

Keskiviikkona suuntasimme erinomaisessa kesäsäässä paikallisoppaan johdolla Turun saaristoon. Alkumatkasta käväisimme hämmästelemässä Paraisten kalkkikivilouhosta.

Paraisilla pistäydyimme myös Lofsdalin kartanossa, jossa sympaattinen kartanon isäntä Arndt Reuter otti meidät lämpimästi vastaan ja kertoi tilan historiasta. Kartanohan toimii edelleen Reuterien ympärivuotisena asuntona, joten olikin harvinaislaatuista päästä näin arvokkaaseen yksityiskotiin ja vieläpä nauttimaan pullakahvit tällaisessa historiallisessa miljöössä itse isännän seurassa!

Kartanon kissakin tuli tervehtimään ryhmäämme

Hyvillä mielin jatkoimme Paraisilta kohti Nauvon satamaa, jossa ehdimme piipahtaa myös keskiaikaisessa kirkossa ennen yhteysalus M/S Lintan lähtöä.

Parinkymmenen minuutin mittaisen merimatkan jälkeen saavuimme Seilin mystiselle saarelle, jossa nauvolainen oppaamme Tove Eriksson kertoi monipuolisesti saaren synkästä historiasta. Kieltämättä tarinat spitaalisista ja muista saareen tuoduista yhteiskunnasta syrjäytyneistä sairaista veti mielen hiljaiseksi.Tuli mieleen Jenni Vartiaisen Seili-kappale, joka kertoo saareen kuolemaan viedyn Sofia Ryysyläisen kohtalosta:

”Jos määränpää edessä häämöttää

Siel' saari on tuomittujen

Jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää

kuolemaan heikot soudetaan”

Karua mutta totta.. mielenkiintoinen saari ja sitäkin vaikuttavammat tarinat sen historiasta.

Seilin saarelta palasimme takaisin Nauvon satamaan, jossa ruokailun jälkeen ehdimme vielä käväistä vierasvenesataman putiikeissa ennen paluumatkaa Turkuun. Illalla jäikin mukavasti aikaa nauttia kauniista kesäillasta Turun keskustassa.

Torstai 1.7.

Torstaiaamuna pakattiin kimpsut ja kampsut bussiin ja suuntasimme Naantaliin Tasavallan Presidentin kesävirka-asunnolle Kultarantaan. Lippu liehui salossa, joten Tarja lienee ollut itsekin paikalla, vaikka emme valitettavasti häntä sattuneet näkemään. Sen sijaan edellispäivänä Seilin saarella paikallisoppaamme oli sattunut bongaamaan hänet parhaillaan olleelta Seilin kuvataideleiriltä. Pari tuntia meidän jälkeen Kultarantaan tullutta toista meidän firman bussiryhmää onnisti myös, sillä he olivat kuulemma nähneet, kun Tarja Halonen oli lähtenyt veneellään Kultarannasta. Liekö suuntana ollut Seili..?

Kultarannan puutarhassa on havaittavissa Versaillesin loistoa

Sää oli mitä mahtavin

Kultarannan jälkeen jatkoimme vielä paikallisen oppaan johdolla Naantalin Luostarikirkkoon, jossa saimme kuulla monipuolisesti kirkon historiasta. Aikaa jäi myös nautiskella kahvit aurinkoisessa Naantalissa sekä ihastella kesäistä elämänmenoa vilkkaassa vierasvenesatamassa.

Paluumatkalla poikkesimme vielä Hämeenlinnassa ruokailemassa sekä katsomassa yksinkertaisen tyylikästä, Rooman Pantheonin temppeliä jäljittelevää Hämeenlinnan kirkkoa. Pistäydyimme myös Aulangon luonnonsuojelualueella ennen kuin jatkoimme kotimatkaa pienempiä maanteitä pitkin kohti Kuopion seutua.

Pulkkilanharjun komeita maisemia

Meillä kävi kyllä erinomainen onni säiden suhteen, sillä aurinko paistoi herkeämättä melkein koko matkan ajan ja lämpötilakin lähenteli lähes hellelukemia. Säät tarjosivatkin upeat puitteet mielenkiintoisille vierailukohteille, joista kaikki olivat mielestäni onnistuneita. Seilin saari tietysti oli odotetusti se pääkohde ja onnistui ainakin itseni kohdalla lunastamaan ennakko-odotukset ja oli vaikuttava – kiitos hyvän paikallisoppaan erikoistietämyksen. Seilin lisäksi vaikutuksen teki myös ensimmäisenä päivänä Tyrvään Pyhän Olavin kirkko mutta ainakin itselle jäi hyvin mieleen Lofsdalin kartanon isännän vieraanvaraisuus ja harvinaisempi vierailumahdollisuus yksityisessä kartanokodissa. Vaikuttavien vierailukohteiden lisäksi mieleen jäi päällimmäiseksi myös mitä mainioin ryhmä – suuri kiitos siis matkalla olleille! Kuten ”meil tual Turuus (sil tois pual jokke)” tavataan sanoa: Ei teis kyl pal mittä vikka o!

- Hanne-Mari

Jokijärvi, Taivalkoski, Oulu, Turkansaaren ulkomuseo ja Hailuoto 28.–29.6.2010

2010-07-05T14:44:00.027+03:00

Maanantai 28.6.

Matkamme suuntautui viileänä maanantaiaamuna kohti Pohjois-Suomea. Reittimme kulki Suomussalmen kautta ja matkan varrella näimme vaikuttavan Reijo Kelan taideteoksen Hiljainen Kansa. Jatkoimme matkaa Jokijärvelle, jossa tutustuimme oppaan johdolla kirjailijaprofessori Kalle Päätalon lapsuudenkotiin Kallioniemeen. Monet sanoivatkin paikan olevan juuri samanlainen, kuin Päätalo on teoksissaan kuvaillut. Ainoastaan järvi oli todellisuudessa hivenen lähempänä.

Kallioniemestä jatkoimme Taivalkoskelle, jossa pidimme lounastauon. Syötyämme vatsat täyteen menimme Jalavan Kauppaan, mikä on perustettu jo vuonna 1883 ja toimii edelleen entisessä kiinteistössään. Tunnelma olikin juuri sen aikainen ja talon pienet pirtit olivat täynnä myytäviä vaatteita, laukkuja, hattuja, kenkiä ja monenlaista muuta. Taivalkoskelta matka jatkui Pudasjärven kautta Ouluun, jossa majoituimme keskustassa sijaitsevaan Scandic Ouluun.

Tiistai 29.6.

Runsaan hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme Turkansaaren ulkomuseoon. Sää oli mitä mainioin auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta lämpimästi. Turkansaaressa ryhmämme kiersi aluetta paikallisen oppaan johdolla. Alue oli kaunista maalaiskulttuurimaisemaa useine vanhoine rakennuksineen ja vuonna 1694 rakennettu kirkko historiallinen kirkko upea nähtävyys Oulujoen varrella. Ulkomuseossa Siikasaaressa paloi käyntimme aikana myös tervahauta.

Hyttyset perästä karisteltuamme jatkoimme matkaa Oulunsalon rantaan, josta lähdimme lautalla Hailuotoon. Paikallisen oppaan johdolla kiersimme Perämeren suurimman saaren mielenkiintoisimmat nähtävyydet kattavan ja monipuolisen selostuksen johdolla. Vierailimme emutarhalla, josta osalle tarttui mukaan myös emuöljyä, joka tarhan pitäjän mukaan parantaa lähes kaikki vaivat.

Kävimme tutustumassa Hailuodon kirkkoon ja ajaessamme saaren halki opas esitteli matkan varrella olevat useat pihapiirit ja upeat rakennukset ja puutarhat.

Kävimme Marjaniemessä vielä matkamuisto-ostoksilla ja saaresta takaisin maihin lähtevään lauttaan ehtiäksemme joimme kahvit ja söimme maukkaat munkit linja-autossa lauttamatkan aikana. Homma toimi ja niillä eväin pärjäsimme pitkälle seuraavalle taukopaikalle Pulkkilaan. Tauon jälkeen suuntasimmekin jo kotipaikkakunnille. Nähtävää oli paljon pienessä ajassa, mutta paikallisten oppaiden avustuksella matka oli antoisa ja avartava. Maanantaipäivän koleampi sää vaihtui tiistaina lämpimään ja aurinkoiseen kesäsäähän ja mielestäni Hailuodon kauniit pihapiirit rakennuksineen ja puhdas luonto olivat erityisen upeaa nähtävää.

-Katri

Lapin matka 14.–18.6.2010

2010-07-02T14:07:00.029+03:00

Maanantai 14.6.

Raikkaana kesäkuisena maanantaiaamuna alkoi matkamme kohti Suomen ja Norjan lappia. Linja-auto täyttyi hyväntuulisista ja iloisista asiakkaista, jotka odottivat innolla tulevaa. Pysähdyimme kahvitauolle Kontiomäen Shellille, josta jatkoimme pienten vastoinkäymisten kautta Rovaniemelle Joulupukin Pajakylään. Kohteessa jokainen sai itse valita käyntikohteensa ja uppoutua joulutunnelmiin keskellä kesää. Itsekin kävin tapaamassa joulupukkia, joka on tavattavissa kammarissaan vuoden jokaisena päivänä.

Napapiiriltä matkamme jatkui Ylläkselle, jossa ajoimme Äkäslompolon puolelta maisematietä pitkin Ylläsjärvelle. Matkan varrelle pysähdyimme Yllästunturilla näköalapaikalle jaloittelemaan sekä ottamaan kuvia kauniista Suomen tunturimaisemista.

Majoituimme Ylläsjärven puolelle Saaga-hotelliin, jossa nautimme myös illallisen. Hotelli on erinomaisella paikalla hiihtokeskuksen ytimessä ja huoneen parvekkeelta upeat maisemat suoraan laskettelurinteisiin.

Tiistai 15.6.

Runsaan hotelliaamiaisen jälkeen asiakkailla oli aamupäivä vapaata aikaa ulkoilla Ylläksen maastossa. Jatkoimme matkaa hotellilta puoliltapäivin Leville, jossa kävimme tunturin huipulla ihailemassa Lapin maisemia.

Tuuliselta huipulta laskeuduimme alas kahville, josta jatkoimme Levin keskustaan ajaen ensin pienen kiertoajelun ja sen päätteeksi pysähdyimme hetkeksi matkamuisto-ostoksille. Leviltä suuntasimme seuraavaan tunturikohteeseen, Pallastunturille, jossa kävimme katsomassa Luontokeskuksessa Lapin luonnosta kertovan multimediaesityksen. Pallakselta lähdimme kohti Enontekiötä ja matkalla poikkesimme Poronlihamyymälä Tunturiporossa kahvilla ja maistelemassa poronlihatuotteita. Ennen majoittumista Enontekiöön kävimme ruokailemassa Tunturihotelli Vuontispirtissä. Syötyämme hyvin jatkoimme Enontekiön Hettaan hotelli Jussan Tupaan.

Keskiviikko 16.6.

Heräsimme varhain aamulla, sillä edessämme oli pitkä ajomatka Norjanmeren rantaa myöten. Tiet kapenivat entisestään ajaessamme Suomen ja Norjan rajan yli Kautokeinon kautta Altaan. Maisemat vaihtelivat osittain karuistakin tunturimaisemista Altafjordenin vehreään lehtipuustoon ajaessamme vuonoa pitkin Altaan. Päästyämme kaupunkiin aava meri avautui silmiemme edessä ja ihailimme kaupunkia pienen kiertoajelun merkeissä. Pidimme tauon Altan kauppakeskuksessa, jossa totesimme yhden kahvikupin edelleenkin maksavan enemmän kuin kotimaassamme.

Matka Norjanmeren rantaa pitkin sai alkaa ja näkymät muuttuivat länteen päin ajaessa aina vain jylhemmiksi. Aivan rannan tuntumassa oli kaunista viherkasvustoa ja meri kimmelsi kauniisti vuonojen ympärillä.

Kapealla vuoristotiellä liikkui myös paljon karavaanareita asuntoautoineen ja ehkä erikoisimpana kaikista itävaltalainen pieni traktori vetäen asuntovaunua perässään. 25 kilometrin tuntinopeudella liikkuva ajoneuvoyhdistelmä on saanut matkata pitkän tovin kotimaastaan, mutta mikäpäs siinä upeita maisemia ihaillessa.

Pysähdyimme näköalapaikalle tien kohotessa 412 metrin korkeuteen Kvænangsfjelletillä. Näkymät olivat henkeäsalpaavat ja levähdyspaikan ollessa niin korkealla oli siellä myös lunta, jota oli tietenkin käytävä kokeilemassa, vaikkei Suomen talvesta pitkä aika olekaan.

Kahvitauon pidimme Nordreisan Storslettissa Bios Caféssa. Pieni energiatankkaus piristi kovasti mieltä ja matka jatkui leppoisissa tunnelmissa.

Seuraavan vuonon ylitettyämme avautui eteemme jylhä Lyngenfjorden. Lumipeitteiset Lyngenin Alpit tekivät lähtemättömän vaikutuksen ja näkymät säilyivät mielessä vielä pitkälle kääntyessämme Skibotnin kohdalla takaisin Suomeen päin jättäessä vuonot taaksemme. Kohosimme vähitellen korkeammalle Saanatunturin vierelle Kilpisjärvelle. Söimme kattavan illallisen ja majoituimme Lapland Hotel Kilpikseen. Illalla pääsi vielä halutessaan rentoutumaan hotellin rantasaunassa pitkän ajomatkan päätteeksi.

Torstai 17.6.

Kilpisjärveltä matkasimme vähitellen Suomen käsivartta pitkin alaspäin ja tunnelma autossa oli mitä mahtavin yhteislauluja sekä hauskoja tarinoita kuullessa. Pysähdyimme Arctic Knifessa Kätkäsuvannon Sonkamuotkassa kahvilla ja matkamuisto-ostoksilla. Sanna-emäntä toivotti kaikki lämpimästi tervetulleeksi sekä jutteli ujostelematta ja avoimesti myyden samalla reippaaseen tahtiin lähes ilmaista kahvia ja munkkeja.

Jatkoimme Ruotsin rajan myötäisesti Pellon Vihreälle Pysäkille syömään ja sieltä edelleen Tornion lähellä sijaitsevaan Kukkolan kylään Kukkolankoskelle. Koskikärpästen määrä oli käsittämätön ja autonkin tuulilasi täyttyi pienistä mustista lentelijöistä (tämän vuoksi myös kuvat Kukkolankoskesta jäi ottamatta). Monta uutta bussiin mukana tullutta ystävää mukanamme jatkoimme Kemiin ja majoituimme Cumulus-hotelliin upealle paikalle keskustan reunalle puiston viereen rannalle. Illalla oli vapaata aikaa tutustua Kemin kaupunkiin kaniin ilta-auringon paistaessa.

Perjantai 18.6.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme Ouluun, jossa pysähdyimme kauppatorille. Aurinko paistoi lämpimästi ja kesäinen päivä oli kauneimmillaan toriostoksia tehdessä. Matkamme jatkui Muhoksen kautta Oulujärven keskellä olevaan Manamansaloon. Saari on Suomen sisävesien viidenneksi suurin ja menimme sinne Alassalmen lossilla.

Säät olivat suosineet aina viimeiseen päivään saakka, kunnes sade yllätti Manamansalossa ajellessamme. Se ei kuitenkaan tunnelmaa latistanut vaan jatkoimme matkaa reippaasti ruokailemaan Kontiomäen Shellille. Tauon jälkeen kotipaikkakunnat alkoivatkin jo lähestyä ja oli kiitospuheiden aika. Kokonaisuudessaan matka oli antoisa ja onnistunut, porukka oli kovin samanhenkinen ja hyväntuulinen. Suuret kiitokset kaikille mukanaolijoille, matkoilla nähdään!

- Katri

Kohti kesänmatkoja

2010-05-20T15:51:00.006+03:00

Helle on hellinyt ihanasti viime päivinä ja samalla kesänmatkojemme myyntikin käy kuumimmillaan. Tänä kesänä reissuja on perinteiseen tapaan aina Saarenmaalta Suomen ja Norjan Lappiin saakka, mutta uusiakin matkakohteita olemme kehitelleet vanhojen hyväksi havaittujen paikkojen ohelle. Teemme esimerkiksi pari matkaa Turun mystiselle Seilin saarelle, joka onkin kerännyt jo paljon kiinnostusta. Myös päivänmatkat muun muassa Kontiolahden ainutlaatuiseen SF-Filmikylään ovat uutuutena matkatarjonnassamme. Kohteita löytyy siis joka lähtöön ja makuun! Tarkemmin kesänmatkoistamme voi lukea kotisivuiltamme http://www.eahonen.com/ Tulevat matkat -kohdasta.

Itsekin odottelen jo Katrin ja Sarin tapaan innolla, että pääsisi pian bussin kyytiin matkaamaan ristiin rastiin Suomea sekä naapurimaita. Tässä blogissa me matkanjohtajat kertoilemme kuulumisia eri matkoiltamme - aina kunhan vain tien päältä ennätämme! Ja jotta tämä blogi ei jäisi pelkästään meidän monologiksemme niin toivommekin teiltä lukijoilta kommentteja - koskivatpa ne sitten kyseistä matkakertomusta tai ihan vain vaikkapa uutta matkaideaa. Kaikki palaute on tervetullutta!

Nähdään kesänmatkoillamme!

/ Hanne-Mari